Aluksi emme löytäneet oikeaa parkkipaikkaa, mutta ei se haitannut. Pääsimme silti reitin varrelle ihan hyvin. Vastaan tuli paljon ihmisiä ja koiria, eikä ihme kun oli niin hyvä sää ja hyvä reitti.
Välillä reitti meni pusikoiden keskellä, välillä joen rannassa ja välillä oli pätkä asfalttitietäkin.
Taukopaikalla isäntäväki kaivoi repusta eväät, mutta tietenkin vain itselleen. Koirille ei taaskaan ollut mitään.
Minä olin enimmäkseen kytkettynä, koska olen menettänyt luottotiedot. Viki sen sijaan kekkuloi tuolla edempänä enimmäkseen vapaana. Hän onneksi tottelee aika hyvin ja tulee luokse kutsuttaessa. Tosin jos näköpiirissä on karkuun juokseva jänis, ei Vikikään malta olla aloillaan.
Reitti oli poikkeuksellisen hyvin opastettu emmekä eksyneet kertaakaan.
Siltojen ylitys sujui meiltä hyvin. Vikikään ei jännitä mitään tällaisia. Hän on todella rohkea pentu, varmaan Sipiltä peritty ominaisuus. Minä itse olen vähän pelkuri joissakin tilanteissa, mutta en sentään siltojen ylityksissä.
Kotona meitä nukutti makeasti ja nukahdimme patjalle vierekkäin sen jälkeen, kun olimme ensin syöneet isot possunkorvat välipalaksi.
Toisena päivänä kävimme Bad Doberanissa taas ja siellä oli kivaa kuten aina. Maassa oli uutta lunta ja ilmassa muutama aste pakkasta. Aivan täydellistä.
Tuossa takanamme olevassa puussa näyttäisi olevan kysymysmerkki. Mikähän mysteeri sinne on haudattu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti