Sunnuntaina isäntä lähti kotiin ja me jäimme emännän kanssa tänne. Se tuntui aika tylsälle.
Maanantaina emäntä lähti töihin ja me jäimme vahtimaan asuntoa. Puolenpäivän maissa koiranulkoiluttaja tuli viemään meidät pienelle lenkille, ja se oli kyllä tosi hyvä juttu. Vikillä oli alkanut käydä aika pitkäksi ja hän oli tehnyt pieniä tihutöitä. Muun muassa sohvatyynyt oli heitetty lattialle, sohvalla oli hypitty ja eteisen seinään oli tehty pienillä hampailla vähän jälkiä.
Koko viikon koiranulkoiluttaja on vienyt meitä lenkille kaksi kertaa emännän työpäivän aikana.
Torstaina minulle tuli vähän maha kipeäksi. Yöllä tunsin, että nyt on tosi kyseessä ja pyysin ulos kolme kertaa. Aamulla tilanne ei ollut paljon parempi. Perjantaina aamupäivällä minä en kerta kaikkiaan pystynyt pidättelemään enää, enkä pystynyt odottamaan, että koiranulkoiluttaja tulee. Jouduin vähän paniikkiin ja koitin päästä ovesta ulos. Lopulta minun oli pakko kakata matolle.
Onneksi pahin meni sitten ohi ja paranin aika pian.
Täällä uudessa kämpässä on vähän tylsää, kun ikkunat ovat niin korkeat, ettemme näe ulos. Mutta sitten emäntä keksi tällaisen ratkaisun. Laatikot ovat kyllä vähän huterat, mutta silti minä istun tässä välillä katsomassa ohikulkijoita.
Me saamme paljon erityishuomiota, kun kävelemme kadulla. Melkein joka lenkillä joku ohikulkija kommentoi, että olemme tosi kauniita. Tietysti me herätämme huomiota, kun meitä on kaksi ihan samanlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti