Syyslomamatka Kuusamoon

Viime viikolla olimme syyslomalla Kuusamossa. Koko reissu alkoi, kun lähdimme matkaan hirvittävän aikaisin eräänä aamuna ja ajoimme ensin autolla Lahteen. Siellä menimme kylään ja ajattelimme Sipin kanssa, että nyt varmaan olemme jo määränpäässä. Mitä vielä! Lahdesta matka jatkui ensin Siilinjärvelle, jossa pidimme toisen vähän pidemmän tauon, ja sieltä vielä Kuusamoon. Olimme perillä vasta puoli kymmeneltä illalla ja se oli minusta liian pitkä reissupäivä. Sipi ja minä olimme aivan poikki. Onneksi meidän mökki oli kiva ja kävimmekin melkein heti nukkumaan. Ehkä menin nukkumaan sohvalle, mutta ei kerrota kenellekään.

Seuraavana päivänä lepäsimme ensin hieman, mutta sitten lähdimme tutkimaan lähialueita. Sipille ne olivat tuttuja maisemia, ja minäkin halusin tutustua reitteihin paremmin. Kiipesimme ensin Konttaisen huipulle. 

Sieltä oli huikeat näköalat! Emme saaneet mennä kovin lähelle reunaa ja meidät kytkettiin puuhun, ettemme vahingossa lähtisi vaarallisiin paikkoihin. Isäntäväki söi eväitä ja kesyt hömötiaiset tulivat syömään kädestä. 

Sipikin jaksoi ihastella ilta-aurinkoa, vaikka hän on nähnyt sen jo niin monta kertaa elämänsä aikana. 

Seuraavana päivänä teimme tosi rankan retken. Kävelimme Konttaiselta Valtavaaralle. 

Reitti meni koko ajan ylös tai alas, ja polku oli juurakkoinen ja kivikkoinen. 

Välillä piti kiivetä jyrkkiä portaita tai kivistä polkua ylöspäin.

Sitten mentiin taas vähän matkaa alamäkeen.

Kyllä meitä sitten perillä hymyilytti, kun maisemat olivat huiput. 

Valtavaaralla oli kylmä tuuli ja emäntä laittoi Sipille taukotakin päälle. Sipi ei yhtään vastustellut. 
Isäntäväki piti Valtavaaran kodalla evästauon ja mekin saimme herkulliset lampaanluut. Kylläpä ne maistuivat hyvälle.

Palasimme takaisin samaa reittiä ja pidimme vielä yhden tauon. Siellä oli tosi paljon kuukkeleita, jotka söivät isännän kädestä pähkinöitä. Mekin vähän ihmettelimme, kun niitä lenteli koko ajan meidän pään yli.

Toisena varsinaisena retkipäivänä lähdimme Sallan uuteen kansallispuistoon. Sinne oli vähän ajamista, mutta ei se meitä haitannut. Isäntäväki valitsi tarkoituksella vähän helpomman ja lyhemmän reitin, jottemme väsyisi liikaa. Kävelimme Sallassa noin 5 km pituisen Kaunisharjun kierroksen. Reitti oli enimmäkseen helppokulkuista leveää latupohjaa, eli oikein mukava tallustella hieman väsyneemmilläkin tassuilla. 

Sallan kansallispuisto on ihan uusi, eikä siellä ollut vielä kaikki taukopaikat ihan valmiit. Meidänkin taukopaikalta puuttui laavu ja kunnon tulisija, mutta eväiden syönti onnistui silti hyvin. Pääsimme ihailemaan järveä ja tunturimaisemaa. 

Kolmantena päivänä pidimme hiukan lepopäivää. Isäntäväki teki jonkun lenkin ilman meitä ja me saimme levätä mökissä sen aikaa. Kävimme hiukan vaan lähialueilla kiertelemässä, mutta muuten lepuuttelimme. Minä olisin kyllä jaksanut lähteä retkelle, mutta Sipi oli mielissään välipäivästä. 

Neljäntenä päivänä ajoimme autolla Posiolle ja menimme katsomaan Korouoman kanjonia. Sielläkin oli aivan upeat maisemat! 

Kurkin reunan yli, että tuolta alhaaltako tosiaan lähdimme.

Sipi löysi hyviä juomapaikkoja kivenkoloista.

Laavulla minäkin olin hetken aikaa vapaana ja keskityin syömään mustikoita, jotka eivät oikeastaan olleet edes enää kovin makeita. Olen kuitenkin niin suuri mustikkafani, että sain lempinimen Lapin Marjamoguli. 

Ylhäältä laskeduimme alas kanjoniin ja kävelimme puron reunaa. 

Aivan kiva reitti oli tämä! Me hurmasimme joka ikisen vastaantulijan. 

Mutta illalla kun pääsimme takaisin mökille, alkoivat Sipin ongelmat. Hän oli väsynyt liikaa tästä kaikesta retkeilystä. Kun isäntäväki palasi saunasta takaisin mökille, Sipi ei oikein päässyt lattialta ylös. Hänen niveliään särki ja liikkuminen oli vaikeaa. Seuraavana aamuna Sipi joutui käymään Kuusamossa eläinlääkärissä. Lääkäri määräsi viikon lepoa ja kipulääkekuurin. 

Jo samana iltana kun kipulääke alkoi vaikuttaa, Sipin vointi koheni. Hyvä, että hän sai apua. Mutta tietysti ikävä loppu muuten hauskalle lomalle. 

Paluumatkan teimme Kemijärven ja Rovaniemen kautta. Napapiirillä kävimme hurmaamassa turisteja ja ottamassa kuvia heidän kanssaan. 

Tässä olemme kahdestaan kuvassa.

Sitten menimme yöjunalla takaisin kotiin. Nukuimme emännän kanssa alasängyssä ja oli aika ahdasta. Sipi nukkui emännän vieressä ja minä jalkopäässä. Aamulla katselin ikkunasta ulos kiinnostuneena. 

Minusta meillä oli hauska reissu! Sipikin voi jo paljon paremmin, joten kaikki on hyvin.