Jäykähkö tunnelma kotona

Minä pääsen nykyään usein yksityislenkille, koska Sipi ei enää jaksa hirveän pitkiä lenkkejä ja minä sen sijaan rakastan sellaisia. Tykkään siitä, että mennään reipasta vauhtia eteenpäin eikä pysähdellä koko ajan nuuhkimaan. Sipi taas tykkää juuri sellaisista rauhallisista lenkeistä, ja hän haluaa haistella jokaista hajua lenkin varrella vähintään 5 sekuntia.

Sen takia on hyvä, että me menemme erikseen lenkille. Yleensä Sipi on jo tehnyt oman lenkkinsä, kun minä tulen takaisin kotiin. Silloin meillä on yhteinen ruoka-aika. Paitsi jos Sipi on jo syönyt etukäteen. 

Tässä eräänä päivänä Sipi oli jo käynyt lenkillä ja syönytkin, kun minä tulin lenkiltä. Minä tietysti juoksin ruokakupille innoissani, mutta Sipi oli kauhean vihainen minulle siitä, että minulla oli vielä ruokaa ja hän oli jo syönyt omansa. 

Hän räyhäsi minulle kovaan ääneen ja tarttui minua niskakarvoista hampailla. Minä pissasin hätäpissan kuten pentuna. En ymmärtänyt ollenkaan, miten hän niin kovasti suuttui. 

Lohdutukseksi Sipi sai muutaman lisänappulan ruokaa, vaikka hän oli oikeastaan oman annoksensa jo saanut.

Tällaista tämä joskus on, kun on kyse ruuasta. Sittemmin isäntäväki on huolehtinut, että syömme samaan aikaan vaikka lenkkeilemmekin eri aikoihin.