Kun muutimme tänne Saksaan, mietin että näkeeköhän Viki lainkaan lunta pentuaikana. Täällähän ei ole sellaisia lumisia talvia kuin vaikka Suomessa. Lumi ja pakkanen ovat minun lemppareitani. On mukavaa, kun tassujen alla narskuu pakkaslumi. Pysyn myös puhtaana silloin, eikä tarvitse joka lenkin jälkeen pestä tassuja ja massua.
No, maanantaina aamulla kun heräsimme, ulkona oli kova lumipyry ja maa oli aivan valkoisena uudesta lumesta! Viki oli aivan hämmästynyt tästä eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Minä olin tietysti innoissani ja se innostus tarttui myös Vikiin. Olimme aivan riemuissamme aamulenkillä ja telmimme lumessa.
Harmi vaan, että lumet sulivat jo seuraavana päivänä ja nyt on taas kuraista ja pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti