Saksaan

Viki ja minä olemme opetelleet elämään kahden koiran laumassa. 

Jaksamme temmeltää ja leikkiä päivän jokaisena hetkenä. Jos emme leiki, nukumme vierekkäin.

Viki on kovin ihana ja tietysti olen hurjan kiintynyt häneen ja hän minuun. 

Yöksi meidät on nyt laitettu eri huoneisiin nukkumaan, jotta muistaisimme levätä välillä. Aiemmin saatoimme aloittaa äänekkäät leikit vaikka aamuneljältä, ja siitä isäntäväki ei tykännyt.

Eräänä päivänä toinenkin minun pentuni tuli meille kylään! 

Poikapentu Mäx ja emäntänsä tulivat meille tapaamaan minua ja Vikiä. Kyllä meillä oli hauskaa! 

Meno vain yltyi, kun pentuja oli kaksi. Viki ja Mäx jaksoivat painia ja kamppailla monta tuntia. Ääntä lähti meistä kaikista, kun viiletimme menemään takapihalla. 

Sen jälkeen onkin ollut vähän rauhallisempaa. Minusta alkoi tuntua siltä, että jotain on tapahtumassa, kun isäntäväki on pakkaillut laukkuja ja siirrellyt tavaroita. Sitten meille käveli neljä muuttomiestä ja ne laittoivat kaikki tavarat laatikoihin. Yhtäkkiä koti olikin täysin tyhjä! Tiesin jo, mitä se tarkoittaa. Muistan kun aiemmin muutimme; silloin tapahtui ihan sama juttu kuin nyt. 

Kurjinta oli, että jouduin eroamaan Vikistä. Hän meni kasvattajalle hoitoon, koska hänen rokotuksensa eivät ole vielä voimassa. Viki oli hirveän iloinen kun pääsi tuttuun paikkaan tuttujen kavereiden luokse. Hänellä on siellä varmasti hauskat kaksi viikkoa. 

Ennen lähtöä vein Vikin tutustumis- ja jäähyväiskävelylle Tammisaaren keskustaan.

Minä olen nyt laivassa matkalla uuteen kotimaahani Saksaan. En ole koskaan ollut siellä, mutta Sipi kertoi että siellä on ihan kivaa. 

Uusi jännittävä elämä odottaa! Minä odotan sitä, että Viki tulee kotiin ja sitten voin taas olla onnellinen.