Villiinnyin aivan kauheasti parkkipaikalla, kun tajusin keitä viereisessä autossa on. Aloin riehumaan ja juoksemaan ympäriinsä. Jäi minulle silti vielä voimia kävellä 5,5 kilometrin lenkki.
Taukopaikalla laavulla me jouduimme tietysti valokuvattaviksi.
Kärsää ei itseään huvittanut ollenkaan katsoa kameraan.
Ensin meillä oli hieman epätietoisuutta siitä, mitä meiltä tässä odotettiin. Urpo kysyi Kärsältä, mitä pitää tehdä. Poseerata kai, kuten aina.
Lopulta onnistuimme kaikki jotenkuten katsomaan samaan suuntaan samaan aikaan.
Retken jälkeen menimme meille koko porukalla. Se oli ihanaa. Mieluusti lainaan petiäni Urpolle tai Kärsälle. He nukkuivatkin siinä mielellään, välillä kahdestaankin.
Ihmiset keksivät vielä vaikka mitä tekemistä, esimerkiksi vappuhattujen pitämistä, television katsomista, syömistä, juomista ja saunomista, mutta me koirat emme oikein jaksaneet muuta kuin levätä pitkän retken ja riehumisen jälkeen.
Yö meni rauhallisesti. Ihmiset vetäytyvät omiin huoneisiinsa nukkumaan ja me koirat nukuimme koiranunta olohuoneessa. Kärsä meni tietysti heti sohvalle kun kukaan ihminen ei nähnyt.
Kun vieraat lähtivät kotiin seuraavana päivänä, olimme aivan rättiväsyneitä. Yökyläily on todella kivaa, mutta väsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti