Olen nähnyt tosi monta peuraa ja kaurista, mutta en mielestäni riittävän läheltä. Se on ikävää, että olen aina kytkettynä niin en pääse tutustumaan niihin kunnolla. Ja ne aina juoksevat karkuun, aivan kuin ne eivät haluaisi nähdäkään minua. Ehkä ulkomuotoni sitten muistuttaa liikaa sutta.
Tuijottelimme toisiamme hetken, ja sitten emäntä oli sitä mieltä, että jätämme hirven rauhaan ja menemme kotiin.
Sitten toisella kerralla näin metsässä ketun ensimmäistä kertaa. Ajattelin aluksi, että onpas jännä koira, vai onko se kissa. Sitten se huomasi minut ja istahti mättäälle katselemaan minua. Se oli niin outoa, etten tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua. En voinut ymmärtää, miksei se lähtenyt karkuun.
Kävelimme siitä ohi vaan, vaikka olisin kyllä halunnut tutustua kettuun lähemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti