Samana iltana lähdimme Rekun ja isäntäväen kanssa laavulle, ja viivyimme siellä metsässä koko yön. Illalla kiipesimme lintutorniin. Suolla kävellessämme minä meinasin taas joutua suohulluuden valtaan. Minä nukuin laavulla levollisen yön mutta Rekku haukkui aina välillä metsän ääniä. Tosin me molemmat heräsimme jo ennen auringon nousua tekemään tärkeitä metsähommia, kuten nuuskimista ja kuljeskelua. Aamulla söin aamupalaa normaalilla ruokahalullani, ja vatsanikin alkoi palautua yön pimeydessä salaa herkuttelusta.
Kävimme suolla etsimässä vettä juotavaksi, sillä metsä oli yllättävän kuiva eikä siellä ollut lätäkköjä.
Joimme raikkaan suoveden Rekun kanssa samasta kupista yhtä aikaa (emäntä myöhästyi pari sekuntia eikä saanut yhteistä juomahetkeämme ikuistettua).
Illalla lepäilin laavulla kynttilänvalossa ja annoin mahani toipua kaikessa rauhassa.
Hei Villa
VastaaPoistaKun poimin Kuusankoskella mustikoita, kävit minua tervehtimässä ja söit vierelläni mustikoita. Minusta se näytti mukavalta. Lieneekö niin, että söit nyt liikaa niitä ja maha meni sekaisin siitä syystä ?
Pääaasia, että olet taas oma virkeä Villa.
Terveieni Rekulle ja isäntäväelle
Mufa
Ei se maha varmaan mustikoiden syömisestä sekaisin mennyt. Ehkä söin jotain pilaantunutta. En muista enää, ja oli niin pimeääkin.
VastaaPoistaVälitän terveiset Rekulle ja isäntäväelle!