Maha löysällä

Pari päivää sitten iltalenkillä karkasin pimeään metsään ja olin pitkään poissa. Kun tulin takaisin, nuolin huuliani sen näköisenä, että olin löytänyt metsästä jotain todella hyvää ja pistänyt sen poskeeni. Mutta kuten hyvin tiedetään, on ahneella surkea loppu. Seuraavana päivänä olin levoton, vaikka oli vasta lounasaika, ja yht'äkkiä yllättäen oli olohuoneen maton nurkkaan ilmestynyt läjä löysää kakkaa, jonka isäntä joutui siivoamaan pois. Ulos päästyäni kävin tarpeillani vähän väliä ja vatsa oli todella löysällä. Onneksi minulle sentään ruoka maistui entiseen malliin.

Samana iltana lähdimme Rekun ja isäntäväen kanssa laavulle, ja viivyimme siellä metsässä koko yön. Illalla kiipesimme lintutorniin. Suolla kävellessämme minä meinasin taas joutua suohulluuden valtaan. Minä nukuin laavulla levollisen yön mutta Rekku haukkui aina välillä metsän ääniä. Tosin me molemmat heräsimme jo ennen auringon nousua tekemään tärkeitä metsähommia, kuten nuuskimista ja kuljeskelua. Aamulla söin aamupalaa normaalilla ruokahalullani, ja vatsanikin alkoi palautua yön pimeydessä salaa herkuttelusta.

Kävimme suolla etsimässä vettä juotavaksi, sillä metsä oli yllättävän kuiva eikä siellä ollut lätäkköjä.

Joimme raikkaan suoveden Rekun kanssa samasta kupista yhtä aikaa (emäntä myöhästyi pari sekuntia eikä saanut yhteistä juomahetkeämme ikuistettua).

Illalla lepäilin laavulla kynttilänvalossa ja annoin mahani toipua kaikessa rauhassa.