Viki puolivuotias

Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun putkautin 8 pentua maailmaan. Yksi niistä on Viki. Juhlimme merkkipäivää pitkällä metsäkävelyllä Bad Doberanissa. 

Löysimme sieltä huikean hienon pyökkimetsäalueen, jossa menee paljon kivoja lenkkipolkuja. Varmasti käymme siellä vielä monta kertaa. 

Sattui taas aurinkoinen ja kiva ulkoilusää. 

Viki oli vapaana ja hän härnäsi minua koko ajan juoksemalla ohitseni täysillä. Minua ärsyttää, etten voi juosta vapaana. Tosin tälläkin lenkillä kuonooni osui joku erittäin kiinnostava haju, ja olisin kyllä juossut sen perässä vaikka miten kauas, jos vaan olisin päässyt remmistä irti. 

Viki otti kaiken irti lenkistä. Kotona hän oli aika hiljainen vähän aikaa, kunnes akut oli ladattu ja hän oli taas valmis riehumaan! Harmi että pennuilla on tuo pikalataus. Aikuiset eivät jaksa telmiviä pentuja ihan koko ajan. 

Joulunviettoa

Vietimme Vikin ensimmäisen ja minun kuudennen joulun kotona Saksassa.

Aattona kävimme eläintarhan takana metsäkävelyllä. Minulle se on tuttu reitti, mutta Viki oli siellä ensimmäistä kertaa. Menimme sinne autolla, jottei lenkistä olisi tullut Vikille liian pitkä. Metsässä oli kiva juosta ja telmiä. 

Pysähdyimme valokuvattaviksi ja Viki otti homman vakavasti. Minä en jaksanut niin kauheasti välittää.

Joulupäivänä oli pilvetön taivas ja mahtava ulkoilusää. Päätimme lähteä Warnemündeen rantakävelylle. Siellä oli hirveästi ihmisiä! Kun kävelimme riittävän kauas, pääsimme sentään juoksemaan vapaina, kun ihmisiä ja koiria oli vähemmän. Lenkistä tuli vahingossa aika pitkä, mutta se ei meitä haitannut. 

Joulupukkia ei tänä vuonna meillä näkynyt. Näimme kyllä ikkunasta, kun se käveli meidän kadulla, mutta ehkä olemme olleet tuhmia kun se ei tullut meille. Saimme sentään isäntäväeltä eläinkaupasta ostetut koirille tarkoitetut juustotikut. Minä hotkaisin omani alta aikayksikön. 

Oli kiva viettää erilainen joulu Saksassa. Viime vuonna olimme Kuusamossa ja siellä oli paljon lunta ja pakkasta. Sipikin oli vielä mukana. Minulla on vieläkin kova ikävä laumanjohtajaa. 

Jouluretki Stralsundiin

Isäntäväellä oli lomapäivä, joten päätimme yksissä tuumin lähteä käymään pienellä jouluretkellä. Matkakohteeksi valikoitui Stralsund. 

Perille päästyämme oli sää mitä parhain. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä ollut kovin kylmäkään. 

Menimme ensin käymään joulutorilla. Siellä ei ollut juuri ketään, koska kello oli vasta niin vähän. Minä ja Viki löysimme vaikka kuinka paljon kaikkea hyvää maasta: makkaranpaloja, leipää, kaikenlaisia herkullisia sattumia. 

Kiertelimme vähän ympäri kaupunkia. Kävimme merenrannassa ja kävelykaduilla ja puistoissa. Vikin tassu ei ole vielä täysin terve, joten kävelyvauhti oli rauhallinen ja pidimme taukoja myös. Isäntäväki käytti tauot hyödykseen syömällä kalaleivät ja kakkukahvit. Minä ja Viki vahdimme tietysti tarkkaavaisina.

Kävimme myös katsomassa hienoja kirkkoja ulkopuolelta. Tässä poseeraamme Marienkirchen edessä. 

Liikkeellä oli paljon ihmisiä, mutta onneksi välillä menimme tällaisille rauhallisimmille sivukaduille. 

Oli hauska päivä uudessa paikassa! Kivointa oli kuitenkin se, kun tulimme kotiin ja pääsin omaan petiin nukkumaan. 

Vikin tassuhaava

Yhtenä aamuna aamulenkillä Vikillä alkoi tassusta vuotaa kauheasti verta. Kotona emäntä huomasi, että jalassa on iso haava. Ensin isäntäväki koitti sitoa haavan kotona, mutta verenvuoto ei loppunut ja jalka alkoi näyttää tosi kipeälle, joten eläinlääkärireissuhan siitä seurasi. 

Viki rauhoitettiin kevyeen uneen ja haava ommeltiin viidellä tikillä. 

Sitten jalka paketoitiin kunnolla ja Vikillä oli tuollainen iso tötsä jalassa. 

Hän oli aika surkeana muutaman päivän, koska jalkaa sattui ja kävely oli vaikeaa jalka paketissa. Pitkät lenkit ja riehuminen oli kielletty, Viki pääsi vain lyhyille remmikävelyille. 

Minä koitin lohduttaa Vikiä parhaani mukaan. 

Onneksi haava parantui niin hyvin, että jo muutaman päivän jälkeen paketti voitiin ottaa pois. Tikit ovat vielä haavassa ja niiden poistoon menee vielä viikko. Siihen asti Vikillä on edelleen riehuntakielto ja vain lyhyet lenkit on sallittu. Mutta kävely on tietysti paljon helpompaa, kun jalka on vapaana. 

Kaikenlaista meille onkin sattunut jo näiden muutaman kuukauden aikana täällä Saksassa. Toivottavasti ensi vuosi olisi vähän vähemmän tapaturmainen! 

Itsenäisyyspäivä Berliinissä

Lähdimme viettämään itsenäisyyspäivää Berliiniin. Tämä oli minulle toinen kerta Berliinissä ja Vikille myös. Ensimmäisellä kerralla minä olin Vikiä vastassa lentokentällä, kun hän saapui Suomesta Saksaan. 

Nyt matkustimme yhdessä autolla ja olimme Tiergartenin vieressä hotellissa yötä. Lähdimmekin heti vähän verryttelemään ja haukkaamaan happea pitkän automatkan jälkeen. 

Sää oli mitä surkein: harmaa ja sumuinen. Onneksi ei sentään satanut vettä. 

Ei se meitä kuitenkaan haitannut. Olimme iloisia uudesta isosta puistosta ja pääkaupungin humusta. 

Hotellihuoneessa Viki sai heti juonesta kiinni. Meidän kuuluu päästä sängylle.

Totta kai näin myös tapahtui. Tässä loikoilimme sen aikaa, kun isäntäväki oli juhlissa. 

Illalla kävimme kävelyllä Berliinin kaduilla ja kuuntelimme eläintarhan ääniä. 
Seuraavana aamuna kävimme vielä Tiergartenissa ulkoilemassa ja sitten ajoimme kotiin. Oli mukava, vaikkakin aika lyhyt reissu.