Urpon ja Kärsän vierailu

Meillä kävi tänään taas vieraita. Paljon on käynyt kylässä porukkaa sen jälkeen kun muutettiin tänne Helsinkiin, melkein joka viikko on joku käynyt. Meidän mielestä se on pelkästään hauskaa!
Tänään kylään tuli Urpo ja Kärsä. Tapasimme heidät pihalla heti kun he saapuivat ja lähdimme siitä porukalla vähän jalottelemaan. Pojat olivat matkustaneet pari tuntia autossa ja pieni ulkoilu teki hyvää kaikille. Kävimme paikallisessa koirapuistossa ja teimme yhteensä hyvin monta kakkaa.
Koirapuistossa peuhasimme vapaina ja Sipi ja minä rökitimme Kärsää ihan olan takaa.
Sitten lähdimme kävelemään pienen lenkin, jotta rauhoittuisimme vähän.
Sisällä meininki oli leppoisaa. Sipiä vähän ärsytti kun Kärsä järsi meidän luita, mutta minua se ei haitannut.
Iltapäivällä kävimme pidemmällä kävelylenkillä merenrannassa ja nautimme raikkaasta meri-ilmastosta.
Olipa mukava lenkki! Muutenkin kiva kun käy vieraita, varsinkin koiravieraita. Kun vieraat lähtivät, olimme aivan uupuneita. Mikäs sen onnellisempaa kuin väsynyt koira.

Poseeraus merenrannassa kallioilla.

Sipi harjoitteli halloween-ilmeitä.

Sipin luonnetesti

Sipi kävi lauantaina Lempäälässä testauttamassa luonteensa. Ennen luonnetestin alkua emäntää jännitti kauheasti, emmekä voineet Sipin kanssa olla huomaamatta sitä. Ihmettelimme vähän, mitä oikein on tapahtumassa.

Testin alkaessa minä jäin autoon ja Sipi meni sirunlukuun.

Sitten alkoi varsinainen testi. Ensin tuomari jututti emäntää ja leikitti Sipiä. Se meni ihan hyvin, Sipi lähti leikkiin mukaan ja veti keppiä tuomarin kanssa.

Seuraavaksi tuli "mörkö" eli kelkka. Sipi koitti aluksi katsella muualle ja unohtaa koko mörön, mutta kun kelkka tuli vaan koko ajan lähemmäksi, ei sitä voinut enää olla huomaamatta. Sipi alkoi rähisemään ja koitti lähteä lipettiin. Lopulta mörkö pysähtyi emännän viereen ja Sipi olisi voinut mennä katsomaan sitä läheltä. Mörkö oli niin kamala, että Sipi ei meinannut uskaltaa millään mennä lähelle, vaan jäi muka haistelemaan nurmikkoa vähän kauemmas. Lopulta Sipi kuitenkin meni lähelle ja huomasi, että ei ollut mitään vaaraa.

Kun mörörstä oli selvitty, meinasi emäntä joutua hyökkäyksen uhriksi. Onneksi Sipi oli urhea ja puolusti emäntää hampaat irvessä!

Sitten oli vuorossa pelästys eli nurkan takaa aukeava sateenvarjo. Sipi säikähti sitä aivan hirveästi! Se hyppäsi ilmaan ja päästi kauhean kiljahduksen. Emäntä käänsi heti suuntaa ja sateenvarjo jäi maahan makaamaan. Sen jälkeen emäntä ja Sipi kävelivät uudestaan samaan kohtaan, mutta sateenvarjo ei auennut toista kertaa. Sipiä näytti vähän mietityttävän, onkohan siellä taas se kauhea peläytys.

Eikä tarvinnut kävellä kuin muutama metri niin emännän ja Sipin takaa tuli koliseva tynnyri. Siitäkin Sipi selvisi ihan hyvin.

Testin seuraava osa-alue oli pimeä huone. Emäntä meni pimeän huoneen nurkaaan istumaan tuolille ihan hiljaa. Sipin oli tarkoitus etsiä emäntä sokkeloisesta huoneesta. Se meni ihan hyvin, vaikka aluksi toinen tuomareista seisoi Sipin "reitillä" eikä Sipi halunnut kulkea siitä ohi. Kun tuomari siirtyi, Sipi uskalsi mennä huoneen perälle, josta emäntä löytyi.

Pimeän huoneen jälkeen Sipi kytkettiin seinään kiinni ja emäntä meni nurkan taakse. Silloin Sipin kimppuun meinasi taas käydä se kamala hyökkääjä. Tällä kertaa Sipi oli aivan hiljaa ja olisi mieluiten kadonnut maan rakoon. Kasvattaja sanoi, että Sipillä ei ollut kanttia puolustautua.

Lopuksi testattiin vielä paukkuarkuus, mutta sehän ei ole meille kummallekaan ongelma.

Loppuarvostelu meni näin:

Toimintakyky/ capacity to function: 
+1b Kohtuullisen pieni/ Reasonably small 
Terävyys/ tendency to agressive behaviour: 
+1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä/ A dog that shows no tendency 
Puolustushalu/ desire for defence action: 
+3 kohtuullinen, hillitty/ reasonable, controlled 
Taisteluhalu/ desire for fight:
+2a kohtuullinen/ reasonable 
Hermorakenne/ nervestructure: 
+1a hieman rauhaton/ slightly restless 
Temperamentti/ temperament: 
+3 vilkas/ lively 
Kovuus/ mental hardness: 
+1 hieman pehmeä/ slightly soft 
Luoksepäästävyys/ accessibility: 
+2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen/ accessible, slightly reserved 
Laukausvarma/ secure with shots   

Yhteensä +157 pistettä, laukausvarma


Hyvä Sipi! Jos haluatte muistella minun luonnetestiäni, niin sehän löytyy täältä.

Kaikki kuvat T.J.

Laiheliini-Villa

Isäntäväki on edelleen huolissaan minusta. Näytän tosi laihalle ja ruokaa tulee läpi. Syön kuin hevonen, mutta kakkaa tulee myöskin yhtä paljon kuin hevoselta.

Pitääkö tässä kohta lähteä eläinlääkäriin taas.

No, viime viikolla kävimme auringonpaisteessa kävelyllä. Tässä pari kuvaa.

Senio-Riitta

Sain viime viikonloppuna uuden lempinimen Senio-Riitta.

Kaikki alkoi kakkaamisesta.

Isäntäväki huolestui, kun minä olen viime aikoina alkanut ulostamaan melko isoja määriä monta kertaa päivässä. Välillä tavaraa tuli niin paljon, että sitä oli vaikea kerätä kakkapussiin. Ja minun oli päästävä ulos(tamaan) jopa 5-6 kertaa päivässä.
Huippu oli se, että Sipi on muutaman kerran maistellut minun jätöksiäni.

Kasvattaja kertoi, että minusta on alkanut tulla seniori. Tavallinen ruoka on niin tuhtia, että minun vanheneva elimistöni ei pysty hyödyntämään kaikkea, ja ruoka tulee niin sanotusti läpi. Siksi minun kakkani on myös maistunut Sipille, kun siinä on vielä niin paljon ihan käyttökelpoista materiaalia.

Kävin näyttäytymässä kasvattajalle ja hän sanoi heti, että olen hyvässä kunnossa oleva vanheneva koira. Lihakseni ovat alkaneet surkastumaan ja siksi näytän hieman laihemmalta kuin ennen. Esimerkiksi selkärankani näkyy nyt selässä, kun aiemmin se oli isojen lihasten ympäröimä. Myös kasvoni ovat alkaneet roikkua ja harmaantua.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin nyt vanha ja että elämäni olisi ehtoopuolella, vaan sitä että olen arvokas ja hyväkuntoinen. Saan nyt senioriruokaa, joka on muuten ihan yhtä hyvänmakuista kuin "tavallinen" ruoka. Sen pitäisi auttaa tuohon ulostamisongelmaan. Olenkin ollut huomaavinani, että jo näiden muutaman päivän jälkeen kakka on ollut kiinteämpää (huh helpotus).

Minusta on ihan kivaa tulla senioriksi. Saan respektiä nuoremmilta koirilta ja voin kukkoilla aika huoletta. Voin ulkoilla ja liikkua ihan normaalisti kuten ennenkin. Voin huudella kadun toiselta puolelta muille koirille.

Isäntäväen mielestä on hassua, että olen alkanut vanhentua. Minä olen kuitenkin se sama nappisilmä kuin pentuna, vähän viisaampi ja arvokkaampi vain.

Aurinkoinen syyslenkki

Kyllä meidän kelpaa asua täällä saaressa. Sipin mielestä koko saari kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle. Hän kulkee täällä kuin mikäkin keikari, häntä pystyssä ja kaikille haukkuen. Onneksi suurin osa vastaantulijoista on ihan ymmärtäväisiä. Minä olen yleensä ihan hyväkäytöksinen enkä välitä muista liikkujista.

Tänään teimme pitkän päivälenkin aurinkoisessa syyssäässä. Metsässä oli muutama muukin ulkoilija ja kyllähän sen näillä keleillä ymmärtää. Menomatkalla emäntä piilotti meille patukat, jotka saimme palatessa noutaa. Sipi otti varaslähdön ja meni noutamaan oman muistipatukkansa ilman lupaa. Ei sille kuitenkaan voinut olla vihainen kun se oli niin onnellinen. Minä hain omani luvan kanssa ja olin yhtä onnellinen!

Maltoimme poseerata eräällä kivalla kivellä. Herkkupalkalla tietysti!

Kävimme myös kahlaamassa meressä. Aika harvoin on enää lokakuussa uintikelit, mutta tänä vuonna on. 

Minua ärysttää kun Sipi koittaa liehitellä minua juoksupyllyinensä. Olen muutaman kerran joutunut ärähtämään kun ei se muuten ymmärrä. Katsokaa nyt tätäkin.

Metsässä on mukavaa!

Loppumatkasta saimme pidää patukoita ja se oli kivaa! Sipikin ihan liitää.