Kyllä meidän kelpaa asua täällä saaressa. Sipin mielestä koko saari kuuluu hänelle eikä kenellekään muulle. Hän kulkee täällä kuin mikäkin keikari, häntä pystyssä ja kaikille haukkuen. Onneksi suurin osa vastaantulijoista on ihan ymmärtäväisiä. Minä olen yleensä ihan hyväkäytöksinen enkä välitä muista liikkujista.
Tänään teimme pitkän päivälenkin aurinkoisessa syyssäässä. Metsässä oli muutama muukin ulkoilija ja kyllähän sen näillä keleillä ymmärtää. Menomatkalla emäntä piilotti meille patukat, jotka saimme palatessa noutaa. Sipi otti varaslähdön ja meni noutamaan oman muistipatukkansa ilman lupaa. Ei sille kuitenkaan voinut olla vihainen kun se oli niin onnellinen. Minä hain omani luvan kanssa ja olin yhtä onnellinen! |
| Maltoimme poseerata eräällä kivalla kivellä. Herkkupalkalla tietysti! |
 |
| Kävimme myös kahlaamassa meressä. Aika harvoin on enää lokakuussa uintikelit, mutta tänä vuonna on. |
 |
| Minua ärysttää kun Sipi koittaa liehitellä minua juoksupyllyinensä. Olen muutaman kerran joutunut ärähtämään kun ei se muuten ymmärrä. Katsokaa nyt tätäkin. |
 | ||
Metsässä on mukavaa!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti