Minä pääsin hienolle kesämatkalle Urpon ja Kärsän kanssa! Ajoimme yhdessä Kolille Pohjois-Karjalaan. Sipi jäi kotiin tältä matkalta, koska tarkoituksena oli tehdä patikkaretkiä, eikä Sipi olisi jaksanut. Hän ei ole enää nuori, eivätkä hänen voimat enää riitä samanlaiseen urheiluun kuin minulla. En ehtinyt reissussa kaivata Sipiä niin paljon, koska minulla oli ihanat Urpo ja Kärsä seurana. Ja tietenkin emäntä oli mukana. Sipi oli isännän kanssa kotona.
Mikkelissä pidimme ensimmäisen pidemmän vessatauon. Kävimme pulahtamassa ja juomassa tuossa takana näkyvässä Pitkäjärvessä. Tietysti meistä otettiin kuva matkamuistoksi.
Matka jatkui Outokumpuun, jossa pidimme seuraavan vähän pidemmän tauon. Siellä oli myös kauppatauko, koska aloimme jo olla aika lähellä määränpäätä Kolia.
Perillä me koirat valtasimme sohvan heti! Urpo ja Kärsä nukkuivat toisessa päässä ja minä toisessa. Ihmiset istuivat keittiönpöydän äärellä ja tihrustivat sieltä telkkaria.
Minua nukutti yöllä todella hyvin, matka oli niin pitkä ja päivä oli ollut tapahtumarikas.
Seuraavana aamuna lähdimme heti kapuamaan Ukko-Kolille. Maisemat olivat aivan huikaisevat! En ole koskaan nähnyt mitään tällaista aiemmin. Sipi on käynyt täällä Villan kanssa
viisi vuotta sitten, ennen kuin minua oli olemassa.
Kaikki ottivat kuvia edestä ja takaa, minäkin olen monessa kuvassa. Koitin ottaa söpön ilmeen.
Kolin satamassa menin istumaan tähän. Hieno paikka tämä kansallispuisto kyllä on!
Eräänä päivänä oli sateisempaa, joten lähdimme autolla käymään Lieksassa. Sinne oli noin tunnin automatka, eli ei kovin pitkä. Siellä tutkimme ensin keskustaa, mutta se oli nopeasti tutkittu.
Kävimme rannassa pitämässä evästauon ja tietysti otimme valokuvia. Minä kahlasin vähän ja join raikasta järvivettä. Minun korvalehdestäni löytyi punkki. Niitä oli kyllä aivan älyttömästi tällä reissulla. Joka koirassa oli varmaan kymmenen joka päivä. Hyttysiä oli myös todella paljon.
Palasimme kansallispuistoon ja kävimme valloittamassa Mäkrän. Maisemat olivat huikeat myös siellä.
Vaikkei ollut hirveän kuumia päiviä, käytin kaikki tilaisuudet uimiseen. Tässä nousen juuri vedestä. Oli ihanan virkistävää viilentää lihaksia raikkaassa vedessä.
Välillä kävelin polun sijasta vieressä kulkevassa purossa. Siinä pysyy tassut koko ajan viileinä ja samalla kun kävelee eteenpäin, voi hörppiä vettä. Se on erittäin kätevää ja tehokasta.
Iltaisin olimme aika väsyneitä ja lepäsimme mökissä. Ihmislapsi antoi minun välillä katsoa hänen tabletilta ohjelmaa. Minua ei kyllä ihan hirveästi kiinnostanut se, mutta ajatus oli ystävällinen.
Viimeisenä retkipäivänä oli sateista, mutta menimme silti käymään Paimenen polulla. Siellä oli korkeita portaita, mutta eivät ne tietysti minulle olleet ongelma.
Sitten lähdimmekin jo takaisin kotiin. Olin niin iloinen kun Lohjan ABC:llä pidimme tauon ja yhtäkkiä viereisessä autossa olikin isäntä! Vaihdoin autoa ja isäntä vei emännän ja minut kotiin.
Kiitos Urpo ja Kärsä hienosta ja ikimuistoisesta matkasta!
