Pienellä karhunkierroksella

Joulupäivänä päätimme lähteä kiertämään Pienen karhunkierroksen. Seniorit jäivät sohvalle lämpimään ja pehmeään, kun me muut lähdimme reippailemaan. Reitti on 12 km pitkä, joten jouduimme pitämään hyvää tahtia että ehtisimme takaisin ennen kuin tulee ihan kokonaan pimeä. 

Metsässä oli täysi talvi. Lumiset puut ja hiljaisuus ympäröivät meidät. Minä pyrin koko ajan kulkemaan porukan kärjessä, mutta ei se ihan täysin onnistunut. Minusta on vaan niin hauskaa olla eka ja vahtia kaikkea. 

Maisemissa ei ollut valittamista, eikä retkiseurasta. Kärsä on niin ihana. 

Vaikka olin melkein koko ajan ensimmäisenä, koitin myös vahtia että kaikki pysyvät porukan mukana. 

Lumimaisemissa oli ihana viettää joulupäivää. Mökillä lepäävillä Sipillä ja Urpolla oli myös kiva päivä ja he saivat iltapäivällä oman privaattilenkin rauhalliseen senioritahtiin. 

Joululoma pohjoisessa

Eräänä aamuna ennen joulua lähdimme autolla reissuun ihan hirveän aikaisin, oikeastaan keskellä yötä. Matkustimme ihan koko päivän ja lopulta saavuimme Kuusamoon. Isäntä halusi käydä kaupassa, joten pidimme taukoa samalla. Hämmästys oli suuri, kun parkkipaikalla törmäsimme Urpoon ja Kärsään! Sipi ei ollut uskoa silmiään. 
Kaupalta oli vielä pieni automatka mökille, mutta kyllä se sitten tuntui hyvälle kun saavuimme perille. 

Ensimmäisenä lomapäivänä menimme koko porukalla Konttaisen huipulle. Sieltä on mahtavat näköalat. Sipi ja Urpokin jaksoivat hyvin kavuta huipulle. 

Tosin illalla Sipi oli tosi kärttyinen ja ehkä hänellä oli kipuja, joten emäntä antoi hänelle särkylääkkeen. Sen jälkeen Sipi oli taas ystävällisempi versio itsestään. 

Toisena päivänä lähdimme käymään Rukalla Pyhän Jyssäys -nimisen lenkin. Sipi jäi suosiolla mökille lepuuttamaan tassujaan. Maisemat olivat hienot niin kauan kuin ne näkyivät. Olimme nimittäin vähän myöhään liikkeellä ja aurinko laski jo alkumatkasta. Ei se meitä haitannut. Olin vain niin iloinen että sain tehdä näin kivan lenkin ystävieni kanssa. 

Jouluaattona senioriosasto eli Urpo ja Sipi jäivät mökille ja me muut lähdimme käymään Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihastelimme. 

Jouluaattona tapahtui myös joulun ihme, josta Urpo kertoi blogissaan. 

Parasta tällä lomalla oli ehdottomasti poikien ja minun välinen ystävyys, joka vain syveni päivä päivältä. Olin niin iloinen siitä, että sain viettää monta päivää heidän kanssaan.

Talviunilla

Minä olen tosi hyväuninen koira, pystyn nukkumaan oikeastaan missä vain, ei haittaa jos taustalla on kova meteli tai jos olen omituisessa asennossa. 

Usein nukun joko omassa tai Sipin pedissä kerällä. 

Sen sijaan Sipistä on tullut aika herkkäuninen vanhemmiten. Hän ei pidä kovasta metelistä eikä juuri välitä muiden seurasta. Sipin mielestä paras nukkumapaikka on kodinhoitohuoneen lattialla omassa rauhassa. Siellä lattia on kova ja kylmä, joten emäntä laittoi Sipille lampaantaljan lämmikkeeksi ja pehmusteeksi. Nyt Sipi rakastaa omaa paikkaansa vielä enemmän. Taljalla hän saattaa nukkua aivan sikeästi, eikä hän välttämättä herää vaikka joku tulisi ovesta sisään. 

Sipin kuulo on huonontunut viimeisen vuoden aikana merkittävästi, joten olen joutunut ottamaan omat korvani kuulokäyttöön. Aiemminhan pidin niitä lähinnä koristeina. Nyt olen alkanut kuuntelemaan paljon enemmän ja nykyään minä olen se joka ilmoittaa jos joku on ovella. 

Sporttitreeni

Minä olen kova riehumaan ja minulla riittää usein energiaa vaikka muille jakaa. Niinpä käyn emännän kanssa välillä juoksulenkeillä Västerbyssä tai lähimaastoissa. On niin ihanaa jolkotella eteenpäin hyvää vauhtia eikä pysähdella haistelemaan koko ajan. 

Syksyn aikana olen käynyt monta kertaa Västerbyn poluilla ja metsäteillä lenkillä. Yleensä pysähdymme tällä paikalla pitämään pienen tauon. Jos järvi on sula, otan hörpyn ja ehkä kahlailen hiukan vedessä. Nyt järvi oli jäässä, joten tyydyin vain poseeraamaan kameralle. 

Itsenäisyyspäivän lenkki Perniössä

Itsenäisyyspäivän aamuna isäntä meni töihin, mutta onneksi hänellä ei ollut pitkä päivä. Kun hän tuli kotiin, lähdimme seikkailemaan Perniöön Latokartanonkoskelle. Siellä menee Sipillekin sopivan pituiset lenkit, joten pääsimme koko porukalla lähtemään. 

Reitin alussa on mylly, joka näyttää tosi vanhalle. Ehkä jopa Sipiä vanhemmalle.

Ylitimme siltoja pari kertaa ja kiersimme joen molemmat puolet. Joessa oli paljon vettä ja kova virta. Emme nähneet raakkuja, vaikka niitäkin täällä kuulemma on. 

Keli oli vähän suhmurainen, mutta ei se meitä haitannut. 
Retki oli oikein onnistunut ja hauska!