Rantapäivä Heiligendammissa

Menimme viikonloppuna käymään rannalla. Sää oli suttuinen ja harmaa, mutta meillä oli kivaa siitä huolimatta. Rannalla ei ollut ihan älyttömästi ihmisiä, joten saimme olla vapaina melkein koko ajan. 

Keli oli loskainen ja märkä.

Ennen kuin pääsimme veden äärelle, meidän piti olla valokuvissa. 

Viki on onneksi oppinut tosi hyväksi tässä, joten kuvaustuokio ei kestänyt kauaa. 

Heiligendammissa oli hienoja huviloita ja pitkä laituri. Tietysti jouduimme taas valokuvaan siellä.

Tykkäsimme enemmän olla rannalla kuin laiturilla. Viki oli niin hurjalla tuulella, että hän joutui välillä flexiin ja minä sain olla vapaana. Joskus näinkin päin. 

Tapasimme muutamia ihan kivoja koiria ja Viki olisi halunnut juosta niiden perässä koko ajan. 

Kiva rantapäivä teki tehtävänsä ja olimme aika poikki loppupäivän. Kotona saimme vielä possunkorvat ja sitten nukuttikin makeasti.

Ajatuksia talvesta

Talvi on ollut aika pimeä ja kylmä. Ei olisi uskonut, että täällä Rostockissa on näin pitkään talvista. Viki näki ensimmäisenä talvenaan oikeita pakkasia ja lunta. Nyt on ollut tosi liukasta niin pitkään, että toivoisimme jo vähän kevättä ja aurinkoa. 

Välillä lumet sulivatkin, mutta sitten satoi uutta lunta tilalle. 

Kävimme aamulenkillä ja saimme vähän painia ilman remmejä. Viki on oppinut jo poseeraamaan kameralle. 

Minusta on tylsää, ettei meillä ole takapihaa. Ei ole mitään omaa pihaa, jossa voisin riehua tai vain olla rauhassa. 

Onneksi meillä on tämä iso ikkuna kadulle päin. Tästä on tosi hyvä vahtia naapureita ja kaikkia kadulla käveleviä ihmisiä ja koiria. 

Käymme joka päivä pellolla ja saamme melkein aina myös olla vapaina vähän aikaa. Nyt siellä on alkanut näkyä myös kettuja lähes joka päivä. Ehkä ne suunnittelevat jo pesimistä, kun ovat niin vilkkaina liikkeellä.

Lumisessa maisemassa on se hyvä puoli, että me maastoudumme tosi hyvin. Illalla meille laitetaan heijastinliivit, ettemme ole ihan kokonaan näkymättömiä.

Vikin ja Kodin leikkitreffit

Lauantaina Viki lähti isäntäväen kanssa tapaamaan Kodia. Kodi on valkkarin ja tšekkoslovakiansusikoiran sekoitus, mutta hän näyttää ihan valkkarille. Aluksi Viki oli hiukan peloissaan, koska Kodi on selvästi isompi ja vähän vanhempikin, jo vuoden ikäinen poika. Mutta hyvin nopeasti he löysivät yhteisen sävelen ja aloittivat kauhean takaa-ajon ja leikin. Kodi on tosi kiltti ja hyväluonteinen uros. 

Minun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta harmillisesti minulla on juuri nyt juoksut. Toisaalta tekee hyvää Vikin itsetunnolle olla itsenäisesti muiden koirien kanssa. 

Viki ja Kodi lähtivät lenkille kiertämään läheistä peltoa. Sää oli mahtava: aurinkoinen ja kylmä. 

Lenkilläkään he eivät malttaneet olla riehumatta. Lähes koko ajan he olivat toistensa kimpussa.

Viki jäi vähän alakynteen välillä, mutta ei hän siitä lannistunut. 

Lenkin jälkeen kaikki menivät sisälle kahville. Ensin Kodi ja Viki meinasivat jatkaa riehumista sisälläkin, mutta aika pian heitä alkoi väsyttää. Ystävykset kävivät nukkumaan kuonot vastakkain ja se oli kaikkien mielestä tosi suloista. 

Viki näki Kodin luona myös kissan ensimmäistä kertaa. Siellä oli 14-vuotias kissavanhus, joka ei juossut karkuun, vaan antoi Vikin haistella ja tehdä tuttavuutta. Viki oli kissasta kovin ihmeissään, mutta kaikki meni ihan hyvin. 

Talvi tuli!

Meille tuli sittenkin oikea talvi tänne Rostockiin edes vähäksi aikaa.  

Ensin tuli pakkasasteet ja maa meni kuuraan. Näytin Vikille, miten jäätyneestä lätäköstä voi ottaa jäätä ja rouskutella sitä. 

Sitten tuli lunta. Ensin vain vähän, mutta joka päivä vähän enemmän, kunnes lopulta sitä oli muutama sentti ja näytti ihan oikealle talvelle. 

Oli ihanaa, kun tassut ja massut pysyivät puhtaina eikä meidän tarvinnut mennä pesulle kertaakaan. 

Me nautimme lumesta täysillä ja painimme joka päivä peltolenkillä.

Viki rakastaa sitä, kun saa minun täyden huomioni. Hän on nyt sellaisessa vaiheessa, että koko ajan pitäisi riehua ja painia. Kyllä hän siitä myöhemmin onneksi rauhoittuu.

Hyvää uutta vuotta!

Me vietimme uudenvuodenaattoa kotona rauhassa, koska Viki on vielä niin pieni eikä kukaan oikein tiennyt, miten hän reagoisi paukkeeseen. Eikä kukaan meistä myöskään tiennyt, miten paljon täällä uudessa kodissa kuuluu pauketta. 

Kävimme päivällä taas Bad Doberanissa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon koiria ulkoilemassa, varmaan kaikilla oli sama tavoite: juoksuttaa koirat niin ilta sujuu rauhallisemmin. Metsässä ei kuulunut pauketta kuin jostain kaukaa vaimeasti. Viki sai olla vapaana ja minäkin hetken aikaa. 

Lenkkipolku oli paikoitellen tosi kurainen ja jouduimme pesulle kotona. 

Illalla kävimme vielä pikkulenkillä ennen ruokaa ja se meni ihan hyvin. Muutama paukahdus tuli aika lähellä, mutta selvisimme ihan hyvin. Vikikään ei mennyt mitenkään paniikkiin. Minähän olen tottunut paukkeeseen, kun asuin aiemmin ampumaradan lähellä.

Puolenyön aikaan kuului tosi paljon paukkuja ulkoa, mutta me emme siitä hermostuneet. Nukuimme tyytyväisinä, ja kun heräsimme aamulla, oli vuosi 2026.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!