Me vietimme uudenvuodenaattoa kotona rauhassa, koska Viki on vielä niin pieni eikä kukaan oikein tiennyt, miten hän reagoisi paukkeeseen. Eikä kukaan meistä myöskään tiennyt, miten paljon täällä uudessa kodissa kuuluu pauketta.
Kävimme päivällä taas Bad Doberanissa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon koiria ulkoilemassa, varmaan kaikilla oli sama tavoite: juoksuttaa koirat niin ilta sujuu rauhallisemmin. Metsässä ei kuulunut pauketta kuin jostain kaukaa vaimeasti. Viki sai olla vapaana ja minäkin hetken aikaa.
Lenkkipolku oli paikoitellen tosi kurainen ja jouduimme pesulle kotona.
Illalla kävimme vielä pikkulenkillä ennen ruokaa ja se meni ihan hyvin. Muutama paukahdus tuli aika lähellä, mutta selvisimme ihan hyvin. Vikikään ei mennyt mitenkään paniikkiin. Minähän olen tottunut paukkeeseen, kun asuin aiemmin ampumaradan lähellä.
Puolenyön aikaan kuului tosi paljon paukkuja ulkoa, mutta me emme siitä hermostuneet. Nukuimme tyytyväisinä, ja kun heräsimme aamulla, oli vuosi 2026.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti