Retki Römerpfadilla

Kävimme kävelemässä pienen pätkän lähistöllä kulkevasta Römerpfadista. Ajoimme autolla Kordeliin, katsastimme ensin Burg Ramsteinin linnanrauniot ja sitten lähdimme kävelemään polkua. 

Alussa oli vähän matkaa tällaista kapeaa polkua, mutta sitten reitti oli ennemminkin metsätie. Joka tapauksessa oli mukavaa olla luonnossa. 

Kohteenamme tänään oli Klausenhöhle, joka on iso kallioluola. Siellä oli muitakin ihmisiä, joten me koirat pysyttelimme vähän kauempana. Emäntä kävi luolassa sisällä. 

Kyllä se aika komelta näytti. 

Jatkoimme reittiä vielä vähän matkaa eteenpäin, mutta sitten käännyimme ympäri ja menimme samaa tietä takaisin autolle. Koko lenkki olisi ollut yli 17 km, joten emme lähteneet kiertämään sitä tänään. 

Vikin juoksut ovat onneksi ohi, joten hän sai olla paljon vapaana. Minäkin olin hetken aikaa, mikä oli mukavaa. 

Uusi arki

Sunnuntaina isäntä lähti kotiin ja me jäimme emännän kanssa tänne. Se tuntui aika tylsälle. 

Maanantaina emäntä lähti töihin ja me jäimme vahtimaan asuntoa. Puolenpäivän maissa koiranulkoiluttaja tuli viemään meidät pienelle lenkille, ja se oli kyllä tosi hyvä juttu. Vikillä oli alkanut käydä aika pitkäksi ja hän oli tehnyt pieniä tihutöitä. Muun muassa sohvatyynyt oli heitetty lattialle, sohvalla oli hypitty ja eteisen seinään oli tehty pienillä hampailla vähän jälkiä.

Koko viikon koiranulkoiluttaja on vienyt meitä lenkille kaksi kertaa emännän työpäivän aikana. 

Torstaina minulle tuli vähän maha kipeäksi. Yöllä tunsin, että nyt on tosi kyseessä ja pyysin ulos kolme kertaa. Aamulla tilanne ei ollut paljon parempi. Perjantaina aamupäivällä minä en kerta kaikkiaan pystynyt pidättelemään enää, enkä pystynyt odottamaan, että koiranulkoiluttaja tulee. Jouduin vähän paniikkiin ja koitin päästä ovesta ulos. Lopulta minun oli pakko kakata matolle. 

Onneksi pahin meni sitten ohi ja paranin aika pian.

Täällä uudessa kämpässä on vähän tylsää, kun ikkunat ovat niin korkeat, ettemme näe ulos. Mutta sitten emäntä keksi tällaisen ratkaisun. Laatikot ovat kyllä vähän huterat, mutta silti minä istun tässä välillä katsomassa ohikulkijoita. 

Me saamme paljon erityishuomiota, kun kävelemme kadulla. Melkein joka lenkillä joku ohikulkija kommentoi, että olemme tosi kauniita. Tietysti me herätämme huomiota, kun meitä on kaksi ihan samanlaista. 

Päivä Luxemburgissa

Perjantaina lähdimme käymään Luxemburgissa. Ensin kävimme emännän uuden työpaikan lähellä, mutta oli niin kamalan kylmä ilma, että meidän piti mennä jonnekin lämmittelemään. Menimme lähistöllä olevaan kahvilaan, vaikka jouduimmekin olemaan terassilla. Isäntäväki joi lämpimiä juomia ja me hurmasimme ohikulkijoita. 

Sitten lähdimme käymään puistokävelyllä, kun sääkin näytti vähän paremmalta. 

Kävelimme kaunista puistoa edestakaisin ja välillä kiipesimme portaita ylös näköalatasanteille. Viki oli erittäin innoissaan tästä reitistä. 

Puistossa oli kivaa, mutta sitten alkoi sataa vettä, joten päätimme lähteä takaisin Trieriin.

Uusi alku Trierissä

Keskiviikkona ajoimme koko päivän Rostockista Trieriin. Onneksi isäntä oli mukana, on parempi että koko lauma on koossa. 

Torstaina aamulla menimme Palastgarteniin aamukävelylle. Siellä oli aika sumuista ja kylmää, mutta palatsi ja puutarha näyttivät silti ihan hienoilta.

Iltapäivällä kävimme Petrisbergillä kävelyllä. Kirsikkapuut kukkivat jo.

Korkeuserot ovat isoja ja näköalat kaupungille ja viininviljelyksille.

Katselimme uutta kotikaupunkia. Veikkaan, että tämä lenkkireitti tulee meille tutuksi seuraavien kuukausien aikana. 

 

Kotiinpaluu

Ennen muuttoa Trieriin palasimme vielä Rostockiin pariksi viikoksi. Kevät saapui ja alkoi olla lämmintä. Viki ei tietysti muista viime kesästä mitään, koska hän oli niin pieni silloin, joten kaikki perhoset ja pörriäiset ovat hänestä todella mielenkiintoisia. 

Vikin salaisuus paljastui muillekin, eli Vikin ensimmäiset juoksut alkoivat. Siitä syystä hänkin joutuu nyt olemaan talutusremmissä lenkeillä, ettei vaan tapahtuisi mitään odottamatonta. 

Valokuvia varten otamme joskus talutusremmit pois. On mukavaa, kun illat ovat valoisia ja voimme ulkoilla pidempään. Vikikin jaksaa jo aika pitkiä lenkkejä.