Räjähtelevä peti

Emäntä on usein pitkään pois kotoa, ilmeisesti jossain työpaikalla. Ne ovat meille pitkiä päiviä, varsinkin Vikille. Meillä käy täällä kyllä koiranulkoiluttaja kaksi kertaa päivässä, mutta Vikillä riittäisi energiaa tehdä paljon enemmän. Joskus hän vähän riehaantuu, jos ei ole mitään kivaa tekemistä. Silloin hän keksii itse jotain hauskaa puuhaa. 

Aiemmin hän teki hampaillaan reikiä kämpän seiniin. Hän on kokeillut lähes jokaista tämän asunnon kulmaa ja tehnyt hampaanjälkiä niihin. Ihmeen pehmeät ne seinät onkin, kun niin pienestä tulee pahoja koloja. Sitten emäntä alkoi ruiskuttaa seiniin jotain pahanmakuista ainetta ja Viki on enimmäkseen jättänyt seinät rauhaan. 

Mutta sen jälkeen alkoi meidän pedin riepottelu. Tämä on se peti, joka ostettiin minulle kun olin aivan pieni pentu.

Näyttää siltä kuin peti olisi räjähtänyt aivan itsestään, mutta voin luottamuksellisesti kertoa, että Vikillä oli kyllä näppinsä pelissä. Vai pitäisikö sanoa hampaansa ja tassunsa. 

Samassa hötäkässä mattoon on tullut iso reikä ja asunnon toinenkin matto sai vähän osumaa. 

Nyt peti on niin riekaleina, että sitä ei voi enää käyttää, vaan se pitää heittää pois. Kaikki vetoketjut on revitty, kankaisiin on tehty isoja reikiä ja täytteet tulevat kokonaan ulos. 

Sen seurauksena emäntä osti eilen uuden (mahdollisimman halvan) pedin. Otin sen heti käyttöön.

Pitäkää tassut ristissä, että se kestää.

Pääsiäisseikkailu Rostockiin

Lähdimme keskiviikkona emännän työpäivän jälkeen ajamaan kohti Rostockia. Matka on niin pitkä, että on hyvä ajaa kahdessa pätkässä. Menimme hotelliin yöksi ja vihdoin mekin pääsimme sängylle nukkumaan. 

Viki nukkui koko yön emännän lähellä ja minä olin sängyn jalkopäässä. 

Aamulla ajoimme Hampurin lentokentälle ja otimme pääsiäisvieraat kyytiin. Perillä Rostockissa oli ihanaa tulla omaan kotiin! Lähdimmekin heti pitkän automatkan jälkeen peltolenkille verryttelemään tassuja. Viki oli aluksi vapaana vähän aikaa, mutta sitten pellonreunassa näkyi peuroja ja Vikikin joutui kytketyksi. 

Pitkäperjantaiaamuna lähdimme Warnemündeen rannalle. Aivan ensimmäiseksi meidät päästettiin vapaaksi, jotta saisimme riehua kunnolla pitkästä aikaa. Ja kyllä meillä riittikin energiaa! Pidimme sellaista meteliä, että kaikki katsoivat meitä. Juoksimme ja räyhäsimme ihan kunnolla. 

Viimein maltoimme rauhoittua ja meistä saatiin vähän parempi valokuvakin. 

Kiertelimme Warnemünden hiekkarannalla, kävimme aallonmurtajan majakalla ja sitten menimme vielä kahvilan terassille hetkeksi lepäämään. Siellä me käyttäydyimme melko hyvin, vaikka koko ajan kulki ihmisiä ja koiria meidän ohi.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin Bad Doberanin pyökkimetsässä. Siellä oli kaikki muuten ennallaan, mutta kevät oli ottanut harppauksen eteenpäin sitten viime kerran. Oli mukavaa tehdä kunnon kävely tutussa paikassa. 

Pääsiäispäivänä menimme taas Bad Doberaniin, mutta tällä kertaa ihmiset kävivät ensin tutustumassa isoon luostariin ja me odottelimme sen aikaa autossa. 

Sitten kiertelimme luostarin pihassa ja mekin pääsimme mukaan. Siellä olimme myös hetken aikaa vapaana ja riehaannuimme. Toivottavasti kukaan ei pahoittanut siitä mieltään. 

Pääsiäisloma oli niin ohjelmantäytteinen, että sunnuntai-iltana menimme vielä Kühlungsbornin rannalle ihailemaan auringonlaskua. Se oli oikein mukavaa, vaikka siellä olikin aika paljon ihmisiä. 

Kun aurinko oli laskenut, menimme hiekalle ja siellä ei onneksi ollut juuri ketään ihmisiä ja saimme olla vapaina. 

Päivät menivät nopeasti ja maanantaina lähdimmekin aamulla ajamaan takaisin toiseen kotiin Trieriin. Matka tuntui pitkälle, mutta lopulta illalla olimme perillä. Täällä on jo puissa lehdet ja ilmassa lämpöä. Kevät on pitkällä.