keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Pennun arkea.

Taidanpa nyt kertoa teille mitä minun tavalliseen arkipäivääni täällä uudessa kodissa kuuluu.

Herään yleensä siinä kahden - kolmen välissä aamulla ja vingun sen verran, että joku (toistaiseksi se on ollut isäntä, koska hän on pentulomalla) herää viemään minut ulos.
Ulkona teen kakat ja nuuhkin tai riehun vähän. Seuraavan kerran toistan tämän operaation joskus viiden - kuuden tienoilla, aamulla siis. Kuka sitä nyt koko yön nukkua jaksaisi?





Kun muut eivät kuitenkaan voi nukkua kun minä nukun (jota muita miellyttääkseni teen joka tapauksessa aika paljon), hereillä ollessani yleensä kerään kaikki Rekun lelut lelukorista yksitellen, riehun niiden kanssa tai kaluan niitä hetken, ja levitän ne ympäri asuntoa. Tällä välin "isoveljeni" Rekku kiertää keräämässä suurimman osan leluista omaan petiinsä ja vahtii minua.

Useimmiten Rekku ei välitä seurastani kauhean paljon, mutta muutamaan otteeseen olemme jo nukkuneet aivan vierekkäin. Tervehdimme toisiamme jo iloisesti, mitä ei tapahtunut vielä muutama päivä sitten. Toisinaan tämä kaksio käy meille molemmille vähän ahtaaksi, mutta minä osaan kyllä väistää kun isompi murahtaa. Se lienee muutenkin terveydelle hyväksi. Tosin joskus minulta yksinkertaisesti unohtuu, että Rekku on isompi. Haluaisin niin kovasti leikkiä, ja koska Rekku ei sitä heti tajua, joudun vähän näykkäisemään. Se on mielestäni vähän tosikko tuo Rekku, mutta kyllä meistä vielä kaverit tulee.



Ruokalistalla minulla on melkein täysi kulho pehmeäksi turvotettua Happy Dogia neljä (4!) kertaa päivässä. Syötyäni minun vatsani on aivan pullollaan, mutta yleensä en viitsi heti ruoan päälle levätä, vaan teen jotain millä voin kuluttaa juuri saamani lisäenergian. Niin, ja tietysti käyn pissalla HETI ruoan päälle. Jos joku ei ole älynnyt viedä minua ulos, teen pissat sisälle. Useimmiten onneksi joku vie minut kyllä ulos, sillä ulkona pissaamisesta saa herkkuja, mitä sisällä pissattuani en ole vielä kertaakaan saanut.



Aina tilaisuuden tullen isäntä ja emäntä pelaavat minun kanssani lattialla jotain, mitä mieleen juolahtaakaan. Välillä he alkavat "treenaamaan" kanssani jotain, esimerkiksi pöydällä seisomista, hampaiden tarkastusta, luoksetuloa, kynsien leikkuuta, autossa olemista tai jotain ihan muuta. Treenaaminen on yleensä mukavaa, koska siinä saa jatkuvasti herkkupaloja. Muuten se olisikin aika tylsää. Ulkona olemme myös treenanneet: taluttimessa kävelemistä, vieraiden ihmisten tapaamista ja tietysti luoksetuloa. Olen melko rohkea ja uskallan jo kulkea aika kauas yksin.



Tällaista minun elämäni on nykyään täällä uudessa kodissa. Täällähän voisi jopa viihtyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti