Jopas jotakin! Taas ne kaksi tyyppiä ilmestyivät pentulaatikkoomme. Koko sisarusparvi ryntäsi välittömästi heidän kimppuunsa koko viisiviikkoisten tarmollaan. He taisivat yllättyä terävistä hampaistamme, ainakin voihkaisuista päätellen.
Pentulaatikon alusta oli paikoitellen niin märkä, että vieraiden housut ja sukat kostuivat. Pahoittelen, mutta oikeastaan vain veli "keltainen" viitsii käydä sanomalehtinurkassa helpottamassa oloaan. Liian edistynyttä meille muille.
Aikuiset koirat joutuivat odottamaan portin takana, mikä aiheutti äänekkäitä protesteja.
Ulkona olimme reippaita ja rohkeita, vaikka oli tosi kylmä. Emme pelänneet mitään, edes putkea.
Nyt minua alkaa toden teolla jännittää. Olenko "punainen", "vaaleanpunainen" vai ehkä peräti "pinkki"? Kolmen viikon päästä tiedän sen ja paljon enemmän (luulen kyllä, että vieraat katselivat pisimpään "punaista"...). Siihen asti tarvitsen vain paljon unta. Ja RUOKAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti