perjantai 1. toukokuuta 2009

Laavulla

Hei taas kaikki blogini uskolliset lukijat. Olen nyt viettänyt elämäni ensimmäisen vapun, ja se sujuikin riehakkaissa tunnelmissa. Riehakkuus on saamieni tietojen mukaan vappuisin yleinen tapa, joten siinä suhteessa olen normaali koirakansalainen.

Meillä oli emännän ja isännän kanssa omat yksityiset vappujuhlat. Menimme autolla Kurjenrahkan kansallispuiston parkkipaikalle, josta kävelimme lyhyen matkan suon reunalla olevalle laavulle. Perille päästyämme sain hepulin.

Ryntäilin päätä pahkaa suolla edestakaisin niin että rahkasammal lensi kaarella ilmassa.

Jahtasin häntääni.

Heittelin käpyjä ilmaan ja kanniskelin keppejä ympäriinsä. Taisin syödäkin muutaman.

Kun lopulta rauhoituin, päädyin laavuun tutulle viltille lepäämään. Vaikka yöllä oli pakkasta ja turkkini oli suolla laukkaamisesta märkä, minua ei palellut yhtään. Yöllä sain nukuttua vain vähän, sellaista koiranunta, koska metsästä kuului paljon jännittäviä kevään ääniä. Nousin jo ennen kuutta jatkamaan illan touhuja, lähinnä käpyjen metsästämistä ja keppien siirtelyä.

Voitte vain arvata, että uni maistui kun pääsimme kotiin Raisioon.

5 kommenttia:

  1. Näytät tosi vappuiselta heilalta.
    Oli varmaan ihanaa yöpyä metsässä.
    Rekku vain puuttuu kuvista, muuten kaikki näyttää täydelliseltä kevään juhlan vietolta.

    VastaaPoista
  2. En valitettavasti päässyt mukaan, kun olin hoidossa. Villa tuoksuu niin hyvälle vielä, että mulla menee pää ihan sekaisin sen lähellä.

    VastaaPoista
  3. Siellä oli tosiaankin todella mukavaa! Tein itselleni ylioppilaslakin suomudasta, siis ne mustat osat. Valkoinen päällinenhän minulla on entuudestaan.

    VastaaPoista
  4. moi Villa! me olemme lukeneet blogiasi alusta asti ehkä muistat meidät pentulaatikosta,olethan sinä pissinyt meidän molempien syliin.syksyllä meillekin toivottavasti tulee valkoinen vintiö pidä häntä suorassa ja keppi suussa t:Mari ja tumppi

    VastaaPoista
  5. Moi Mari ja Tumppi! Valitettavasti en muista teitä, sillä pentuna taisin pissata melkein jokaisen fanini syliin, ja niitä oli kuulkaas AIKA paljon.

    Todella mukavaa, että olette viihtyneet blogini parissa kuitenkin! Häntä tulee perässä ja keppi pysyy suussa (jos siellä ei juuri sillä hetkellä ole sammalta tai käpyjä).

    Anteeksi niitä pissoja näin jälkikäteen.

    VastaaPoista