Hevostelemassa

Eilen kävimme taas tervehtimässä meille jo tuttua Marsu-heppaa. Aluksi minua jännitti niin paljon, että kaikki karvani häntään asti olivat ihan pystyssä. Rekkukin taisi vähän hermostua, kun sen musta turkki meni ihan valkoiseksi hilseestä.


Huomasin kuitenkin pian, että nämähän ovat niitä samoja tyyppejä, joita kävimme talvella tapaamassa. Tällä kertaa päätin olla rohkeampi, ja uskalsin jopa nuuskia Marsua ja sen kaveria haukahtelematta. Kyllä se ihan mukavalta tyypiltä vaikuttaa, mutta pitäisi päästä nuuhkimaan myös takapää ennen kuin voin sanoa ihan varmasti. Sen peppu on kyllä niin korkealla, etten taida yltää sinne edes aikuisena.

Meitä houkuteltiin samoille apajille, ja olisihan meille Marsun myslit kelvannut, mutta emme uskaltaneet ottaa niitä sen turvan edestä.