maanantai 31. toukokuuta 2010

Pörhistelyä

Minusta on tullut mahdoton pörhistelijä. Aina kun huomaan jotain epäilyttävää, nostan niskakarvat pystyyn ja tuuheutan hännän paksuksi. Tällä hetkellä monet asiat ovat minusta epäilyttäviä, esimerkiksi toiset koirat, yksinäiset ihmiset, jänikset, ketut, jotkut pensaat, maassa olevat roskat tai oikeastaan mikä tahansa tavallisesta poikkeava.
Karvat ovat joskus pystyssä koko selässä häntään asti, ja silloin häntä pitää paitsi tuuheuttaa, myös nostaa aivan pystyyn.
Olen myös epeli hajustamaan itseäni. Kerran hieroin itseeni variksenraadon hajua, ja eilen metsälenkillä heittäydyin kuolleen käärmeen päälle ja koitin tartuttaa itseeni sitä ihanaa tuoksua. Aivan kummallista että ihmiset eivät ymmärrä näiden hienojen tuoksujen päälle.

2 kommenttia:

  1. Huomenna pääset Turkuun pörhistelemään! Voisit pörhistellä vaikkapa kotiteatterimme kajarille, joka on epäkunnossa ja suhisee ikävästi. Jospa se korjaantuisi pienellä pörhistelyllä.

    PS. Tuleva ystäväsi on avannut blogin jo ennen syntymäänsä: http://urpoilija.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Entäs jos hieron itseäni vaikkapa variksenraatoon ennen kuin tulen teille kylään? Mitäs siihen sanoisit.

    Ja tuolle Urpolle minä kyllä näytän kaapin paikan aivan varmasti. Sellainen neiti minä olen.

    VastaaPoista