Paimennusta

Tällä viikolla olen jo kahdesti päässyt (joutunut) paimentamaan Urpoa. Se on niin vikkelä pentu, että minulla alkaa kohta mennä hermot sen kanssa. Se ei pysy hetkeäkään paikoillaan! En ollenkaan pysy sen perässä ja paimentaminen on mahdotonta.

Sentään tänään pellolla sain hetkeksi kiinnitettyä Urpon huomion itseeni ja meillä oli hauska painituokio. Sain jopa Urpon jahtaamaan itseäni hetkeksi, mikä on parasta hupia.

Sen jälkeen Rekun kanssa näytimme Urpolle mallia, miten pellolta etsitään jäniksen papanoita.  Hyvin se lähti Urpolta sujumaan.