Viime viikonloppuna kävimme taas Kuhankuonolla vaeltamassa. Sipille se oli ensimmäinen vaellus, jossa yövytään laavulla. Rekku ja minä olemme jo vanhoja tekijöitä. Niinpä me saimme olla vapaina laavulla, mutta Sipi joutui olemaan kytkettynä 15 metrin jälkiliinaan. Sipin yöllisen tutkimusretken aikana jälkiliina kiertyi puiden ja kantojen ympärille niin, että isäntä joutui nousemaan selvittämään sotkua. Sitten Sipi osasikin olla vähän rauhallisemmin loppuyön.
Sää oli aivan loistava ja metsä niin kuiva, että juotavaa ei meinannut löytyä. Menimmekin muutamaan otteeseen erikseen järven rantaan juomaan ja tietenkin uimaan. Kuivuudessa on se hyvä puoli, että metsässä ei ollut juuri ollenkaan hyttysiä.
20 kilometrin kävelyn loppupuolella minä ja Rekku tyydyimme kulkemaan isännän perässä polkua pitkin ja Sipinkin säntäily vähentyi.
Kotona saimme extraisot annokset ruokaa jonka jälkeen muutuimme taljoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti