Isäntä vei meidät työpäivän jälkeen Koivuluotoon kävelylle. Minä olin ihan kiltisti, kunnes pääsimme rantaan. Olisi kauheasti tehnyt mieli riehua! Koohasin, vinguin ja olin levoton. Mutta isäntä ei tehnyt mitään, seisoi vaan paikoillaan ja katsoi meitä.
Lopulta rauhoituin. Kävin kastautumassa ja kahlaamassa. Silloin isäntä palkitsi minut heittämällä veteen kepin, jonka sain noutaa. Osaavat ne ihmisetkin joskus olla ovelia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti