Sipin juoksut ne vaan kestää ja kestää. Kolmatta viikkoa viedään, eikä loppua näy. Sipi vinkuu tuskissaan, kun ei ole yhtään komeaa poikakoiraa näkyvissä. Ikkunasta kurkimme yhdessä, jos naapurin vinttikoirista näkyisi edes vilaus. Mutta ei, ei näy ketään. Ainakaan ketään sellaista, joka olisi sopiva Sipin lasten isäksi.
Ulkona tilanne on hieman helpompi, kun siellä on muutakin ajateltavaa. Sisällä Sipin päähän ei mahdu muuta kuin pentujenteko. Se yrittää välillä liehitellä minuakin, mutta olen sanonut suoraan, että minä olen leikattu narttu, turha haaskata aikaa minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti