Aurinko laski noin klo 21 ja me saavuimme Grubigsteinin huipulle yli 2000 metrin korkeuteen hetkeä ennen kun aurinko hävisi vuorien taakse.
Siellä oli paljon muitakin ihmisiä ja jokunen koirakin. Maisema oli huikea ja keli oli mitä parhain! Minä tässä nautin viimeisistä auringonsäteistä.
Sipi vaan roikotti kieltään tavalliseen tapaansa.
Aurinko värjäsi maiseman ja meidät vaaleanpunaisiksi.
Kun show oli ohi, me menimme hissillä takaisin alas laaksoon. Me osasimme olla aivan rentoina ja rauhallisina hississä. Tätä reissua varten meille oli hankittu kuonokopatkin, koska joissakin hisseissä ne ovat pakolliset kaikilla koirilla. Me olimme harjoitelleet niiden käyttöä etukäteen, mutta onneksi niitä ei kuitenkaan tarvittu kertaakaan.
Taidat, Villa, olla kirjallinen lahjakkuus. Kerrot niin kivasti retkestänne Alppimaisemiin!
VastaaPoista