Viime viikolla Itävallassa teimme yhden aika hurjan päivävaelluksen. Lähdimme matkaan hotellilta hyvin nukutun yön jälkeen aamupäivällä ja ajoimme ensin autolla alppihissin ala-asemalle. Sitten siirryimme junalla isäntäväen suunnitteleman vaellusreitin päähän. Juna-asemalta kävelimme valtavan vuoren juurelle. Aloimme nousemaan vuorta ylöspäin. Ilma oli kuuma ja todella hiostava. Onneksi isäntäväellä oli repuissa eväitä ja paljon juomavettä.
Polku kulki jyrkkää vuorenrinnettä ylöspäin.
Sipi ja minä menimme välillä edellä ja tarkistimme mihin suuntaan reitti jatkuu. Pidimme myös huolta siitä, että lauma pysyy kasassa, ja ettei kukaan pääse yllättämään meitä. Emme kyllä nähneet koko päivänä reitillä ketään (paitsi ihan alussa jonkun lenkkeilijän, joka lähtikin sitten eri suuntaan kuin me).
Koska reitti oli aika raskas minulle, pidimme paljon taukoja. Välillä jopa 10 minuutin välein. Oli niin kuuma ja nousu oli niin jyrkkä, että se otti aika koville. Tauoilla menin heti makaamaan ja lepuutin tassuja.
Maisemat olivat kyllä aivan upeat.
Pysähdyimmekin ihastelemaan näköaloja riittävän usein. Haavelin tuosta alppijärvestä. Olisin pulahtanut sinne mielellään. Alhaalla näkyy kylä josta lähdimme liikkeelle.
Kun olimme nousseet aika paljon, noin 500 korkeusmetriä, reitti lähti takaisin alaspäin. Myös lasku oli jyrkkä ja polku oli paikoin aika vaikeakulkuinen.
Tässä kohtaa aloimme haistaa raikkaan alppipuron ja halusimme kiirehtiä veden äärelle!
Saimme luvan ottaa etumatkaa, ja kylläpä me hölkkäsimmekin purolle nopeasti! Siellä oli myös lunta! Paikan nimi oli Schneeplatz. Minä osaan sveitsiä ja tiedän että se tarkoittaa lumipaikkaa.
Säntäsimme heti veteen kahlaamaan ja juomaan. Vesi oli kylmää ja erittäin virkistävää.
Purolla pidimme pidemmän evästauon. Sen jälkeen matka jatkui taas. Reitti oli välillä hyvin vaikea ja meidän piti oikein tarkkaan katsoa, mihin tassumme asetamme. Välillä oli tällaisia helpompiakin kohtia.
Muistimme onneksi nauttiakin! Ei sitä joka päivä pääse tällaisiin maisemiin ulkoilemaan.
Reitti kulki välillä alaspäin, mutta lopussa nousimme taas ainakin parisataa metriä korkeammalle ja se oli taas raskasta. Onneksi ylempänä oli vähän viileämpi ilma.
Pidimme taukoja ja minä sain painaa pääni alppikukkien sekaan levätäkseni hetken.
Iltapäivällä meille tuli jo vähän kiire gondolihissille, jolla meidän piti mennä takaisin autolle. Sipi tässä vielä ihastelee maisemia, mutta menimme melko nopeasti polkua eteenpäin.
Yleensä hissien viimeinen kyyti alas on viideltä, ja siihen meillä tuli jo vähän kiire. Jouduimme pitämään tauot lyhyinä ja reippailemaan eteenpäin.
Loppumatkasta reitti meni alppilehmien laitumen poikki. Alpeillahan lehmät ja lampaat laiduntavat vuorenrinteillä.
Ajattelimme mennä lehmien ohi nopeasti, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Lehmillä oli vasikoita, joita ne suojelivat ulkopuolisilta. Emmehän me niille mitään pahaa olisi halunneet, mutta lehmät eivät tienneet sitä. Kun lähestyimme niitä, ne lähtivät tulemaan laumana meitä kohti ja jäivät noin 10 metrin päähän tuijottamaan meitä, eivätkä päästäneet meitä etenemään.
Sipi ja minä olimme aivan hiirenhiljaa isäntäväen takana ja koitimme olla mahdollisimman vaarattoman näköisiä. Isäntä nosti kävelysauvat pystyyn ja yritti viestittää lehmille, että meidän täytyy päästä kulkemaan niiden ohi, jotta pääsemme hissille. Lehmät vaan tuijottivat meitä puoliringissä. Niitä oli noin 15 ja ne olivat isoja.
Lopulta kävi niin, ettemme päässeet lehmien ohi. Ne eivät päästäneet meitä kulkemaan polkua ja niin me jouduimme menemään polulta sivuun pusikkoon. Menimme nopeasti pusikoissa eteenpäin ja lopulta pääsimme palaamaan polulle kun olimme ohittaneet lehmät.
Juoksimme hissiasemalle ja huomasimme, että viimeinen kyyti alas oli mennyt 10 minuuttia sitten! Onneksi hissipoika oli itse vielä paikalla ja lupasi, että saamme mennä hänen kanssaan henkilökunnan huoltokyydillä alas. Minä olin niin poikki, että menin heti kyljelleni ja nukuin koko matkan alas. Sipi koitti vähän katsella maisemia hissistä, mutta lopulta hänkin nukahti.
Tämän seikkailun muistan varmaan loppuikäni - oli se niin jännittävä ja hurja retki!
Olin niin poikki, että nukuin seuraavat kaksi päivää. Se olikin ihan hyvä, koska isäntäväki vuokrasi maastopyörät ja me saimme Sipin kanssa pari lepopäivää hotellilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti