Joulupäivänä kävimme metsässä katsomassa, mihin se joulupukki oikein hävisi. Emme nähneet siitä enää vilaustakaan.
Kun vieraat olivat lähteneet, kävimme Kullaanvuorella pitkällä tapaninpäivän kinkunsulatuskävelyllä. Pysähdyimme laavulle pitämään taukoa ja ihmiset söivät eväitä. Me vahdimme laavua sillä aikaa, ettei kukaan pääse yllättämään meitä.
Tämän lenkin jälkeen me nukuimme koko loppuillan samassa asennossa, emme jaksaneet liikauttaa evääkään.
Seuraavana päivänä meille tuli taas vieraita. Eräät puolivuotiaat belgialaiset vetokoirasisarukset tulivat meille ja menimme yhdessä pitkälle kävelylenkille. Se oli mukavaa, koska sain olla kaikkien pomo ja kukaan ei uskaltanut ryppyillä minulle. Koiravieraat olivat ulkokoiria, joten he eivät onneksi tulleet ollenkaan meille sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti