Maarian altaan lenkki

Eilen oli kaunis aurinkoinen syyspäivä ja emäntä keksi, että minun on aika päästä käymään Maarian altaalla. Sipi on tietysti käynyt siellä monta kertaa, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Nyt olen jo niin iso, että saan lähteä pidemmillekin lenkeille mukaan. Maarian altaan lenkki on noin 6 km ja jaksoin sen aivan hienosti.

Olen jo melkein Sipin kokoinen! Sipi on minua voimakkaampi ja vahvempi, mutta koko ajan minä saan lisää massaa ja pian olemme yhtä vahvoja.

Päivät ovat nykyään paljon lyhyempiä kuin ennen ja pimeä kestää kauemmin kuin valoisa aika.

Emäntä on ostanut minulle typerän flexi-taluttimen, koska en muka muuten pysy lähellä. Sipi saa olla usein vapaana, koska hän tottelee eikä lähde kauas, mutta minä saatan tehdä pidempiäkin itsenäisiä lenkkejä jos olen kokonaan vapaa. Siksi olen nykyään usein flexissä. Saan mennä hiukan vapaammin, mutta en kuitenkaan pääse karkuun. Minusta se on ihan typerää. 

Maarian altaalla on kuulemma melkein aina kuraista ja niin oli tälläkin kertaa. Onneksi parkkipaikalle mennään joen yli, ja siinä joessa voi myös uida jos on oikein kurainen. Sipi tietenkin kävi pulahtamassa, jotta tassut ja massu puhdistuivat. Minäkin vähän kahlasin, vaikken ollutkaan niin likainen kuin Sipi. 

Kotona loman jälkeen

Kylläpä on ollut mukava olla kotona loman jälkeen. Olemme nauttineet oleskelusta omalla pihalla ilman mitään suunnitelmia. Painimme ja riehumme, tutkimme nurmikkoa ja nuuhkimme ilmaa. Mitään muuta emme oikeastaan tarvitse ollaksemme rentoutuneita ja hyväntuulisia. 

Meidän takapihan on kiva paikka. Isäntäväen mielestä tosin pihan pitäisi olla aidattu, jotta se olisi meille turvallisempi. 

Olemme myös ulkoilleet ja retkeilleet. Tuttuja reittejä on kiva mennä, mutta aina silloin tällöin isäntäväki vie meidät jonnekin uuteen paikkaan, jossa emme ole ennen käyneet. Sekin on kivaa, mutta joskus sellaiset lenkit saattaa kestää todella kauan, kun meidän täytyy nuuhkia joka ikinen ruohonkorsi. 

Syyslomalla Ristiinassa

Viime viikolla vietimme syyslomaa mökkeillen Etelä-Savossa. Meillä oli siellä kiva huvila. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Urpon ja Kärsän piti lähteä mukaan, mutta koska minulla harmillisesti alkoivat juoksut juuri ennen lomaa, he joutuivat jäämään kotiin. 

Mökiltä lähdimme käymään Astuvansalmella katsomassa jotain vanhoja kalliomaalauksia. Sinne oli yli kahden kilometrin kävely parkkipaikalta, joten se oli juuri sopiva lenkki meille. Melkein koko matka meni rantaa pitkin, joten pääsimme uimaan monta kertaa. 

Perillä en oikein jaksanut keskittyä mihinkään maalauksiin, vaan halusin koko ajan mennä uimaan. 

Taisimme Sipin kanssa katsoa maisemiakin ihan väärään suuntaan. 

Lopuksi kiipesimme kallion päälle ihastelemaan kauniita näköaloja. Meidät kytkettiin puuhun, jottemme vahingossa horjahtaisi reunan yli.

Eräänä toisena päivänä lähdimme käymään Repoveden kansallispuistossa. Meillä oli kova kiire riippusillan yli. En tiedä oikein miksi kiirehdimme. Ehkä sen takia, että tässä kohdassa sijaitsi vanha silta, joka romahti. Tai sitten me vaan todella paljon halusimme nähdä kauniin kansallispuiston. 

Emäntä talutti meidät sillan yli.

Yhdessä kohdassa oli näin korkeat portaat, jotka meidän piti kavuta ylös. Kyllä siinä meinasi usko loppua, mutta onneksi ylhäällä uurastus palkittiin upeilla näköaloilla.

Maisemista tosin saivat nauttia vain ihmiset, sillä meidät kytkettiin taas puuhun turvallisen matkan päähän.

Onneksi tälläkin reissulla pääsimme uimaan monta kertaa. 

Taukopaikallakin olisi ollut mainiot olosuhteet uida. Tuuli oli sen verran kylmä, ettemme sittenkään tarenneet kastautua. 

Nuotio lämmitti meitä, ja varsinkin nuotiolla paistetut makkarat.

Sipi on jo sen verran kokenut retkeilijä, että hän voi opettaa minullekin tärkeimmät asiat. Esimerkiksi sen, että aina kun ihmiset paistavat makkaraa, kuuluu osa koirille. Tässä odottelemme, että meidän palaset jäähtyvät.

Teimme vielä toisenkin kivan retken Repoveden kansallispuiston toisella puolella. Siellä oli myös upeat maisemat, hyvät makkaraeväät sekä pitkät patikointireitit. Teimme yhteensä 10 kilometrin lenkin, ja se on minun tähän asti pisin lenkkini ikinä. Jaksoin tosi hyvin ja olisin varmaan jaksanut vielä toisen mokoman, mutta ihmiset ja Sipi päättivät mennä autolla takaisin mökille. 

Ensimmäiset juoksut

Minulla alkoivat eilen ensimmäiset juoksut. Sipi huomasi asian jo edellisenä päivänä, kun aloin tuoksua vähän erikoiselle. Eilen sitten lattialle ilmestyivät ensimmäiset tahrat.

Minä en oikein tiedä, mistä tässä on kyse, mutta joudun pitämään typeriä housuja sisällä. Pistinkin jo yhdet housut riekaleiksi, kun en tykkää pitää niitä. Harmikseni isäntäväki kävi ostamassa uudet samanlaiset. Nyt sitten vaan odottelen, mitä näistä juoksuista seuraa ja koska pääsen olemaan taas ilman housuja.