Syyslomalla Ristiinassa

Viime viikolla vietimme syyslomaa mökkeillen Etelä-Savossa. Meillä oli siellä kiva huvila. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Urpon ja Kärsän piti lähteä mukaan, mutta koska minulla harmillisesti alkoivat juoksut juuri ennen lomaa, he joutuivat jäämään kotiin. 

Mökiltä lähdimme käymään Astuvansalmella katsomassa jotain vanhoja kalliomaalauksia. Sinne oli yli kahden kilometrin kävely parkkipaikalta, joten se oli juuri sopiva lenkki meille. Melkein koko matka meni rantaa pitkin, joten pääsimme uimaan monta kertaa. 

Perillä en oikein jaksanut keskittyä mihinkään maalauksiin, vaan halusin koko ajan mennä uimaan. 

Taisimme Sipin kanssa katsoa maisemiakin ihan väärään suuntaan. 

Lopuksi kiipesimme kallion päälle ihastelemaan kauniita näköaloja. Meidät kytkettiin puuhun, jottemme vahingossa horjahtaisi reunan yli.

Eräänä toisena päivänä lähdimme käymään Repoveden kansallispuistossa. Meillä oli kova kiire riippusillan yli. En tiedä oikein miksi kiirehdimme. Ehkä sen takia, että tässä kohdassa sijaitsi vanha silta, joka romahti. Tai sitten me vaan todella paljon halusimme nähdä kauniin kansallispuiston. 

Emäntä talutti meidät sillan yli.

Yhdessä kohdassa oli näin korkeat portaat, jotka meidän piti kavuta ylös. Kyllä siinä meinasi usko loppua, mutta onneksi ylhäällä uurastus palkittiin upeilla näköaloilla.

Maisemista tosin saivat nauttia vain ihmiset, sillä meidät kytkettiin taas puuhun turvallisen matkan päähän.

Onneksi tälläkin reissulla pääsimme uimaan monta kertaa. 

Taukopaikallakin olisi ollut mainiot olosuhteet uida. Tuuli oli sen verran kylmä, ettemme sittenkään tarenneet kastautua. 

Nuotio lämmitti meitä, ja varsinkin nuotiolla paistetut makkarat.

Sipi on jo sen verran kokenut retkeilijä, että hän voi opettaa minullekin tärkeimmät asiat. Esimerkiksi sen, että aina kun ihmiset paistavat makkaraa, kuuluu osa koirille. Tässä odottelemme, että meidän palaset jäähtyvät.

Teimme vielä toisenkin kivan retken Repoveden kansallispuiston toisella puolella. Siellä oli myös upeat maisemat, hyvät makkaraeväät sekä pitkät patikointireitit. Teimme yhteensä 10 kilometrin lenkin, ja se on minun tähän asti pisin lenkkini ikinä. Jaksoin tosi hyvin ja olisin varmaan jaksanut vielä toisen mokoman, mutta ihmiset ja Sipi päättivät mennä autolla takaisin mökille.