Reitti meni metsässä ja välillä oli pitkospuita ja ilmeisesti myös huikeita maisemia - niitä ei vaan näkynyt pilkkopimeässä.
Isäntäväki oli pakannut reppuun evääksi itselleen lämmintä glögiä ja pipareita. Onneksi mekin saimme maistaa piparia. Minä tykkäsin!
Luulen, että menemme Peikonpolulle vielä monta kertaa. Se oli vähän kuin Kullaanvuoren ulkoilureitti vanhan kodin luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti