Retkipäivä Teijon kansallispuistossa

Tänään pääsin emännän kanssa Teijon kansallispuistoon Matildanjärven kierrokselle. Mukana retkellä olivat Nipsu ja Kumu. Minä niin tykkään Kumusta! Meillä on täsmälleen samanlainen huumorintaju ja olemme samalla aaltopituudella, vaikka hän onkin minuun verrattuna ihan pikkukoira. Me huudamme toisillemme tosi kovaan ääneen koko ajan ja hyökkäilemme toistemme kimppuun. Mutta se on tietenkin vain meidän tapa leikkiä. 

Korkealla kallion päällä otimme tietysti valokuvia. Kumu ei meinannut tulla kuvaan ollenkaan ensin, mutta kyllä hän sitten suostui tulemaan minun viereeni. Maltoimme olla hetken riehumatta, kun meitä kovasti komennettiin.

Sitten Nipsukin tuli vielä samaan kuvaan! Olen onnekas, kun minulla on tällaisia ihania kavereita. 

Taukopaikalla riehuimme niin kauheasti, että siitä metelistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten meidät komennettiin eri paikkoihin ja sain hetken levättyä. Katselin järvelle haaveilevasti ja pohdin elämän suuria kysymyksiä.

Pitkospuut olivat aika liukkaita ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Vähän väliä joku tuli vastaan. Tapasimme myös monta kivaa koiraa. 

Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä. Saimme muutaman pienen sadekuuron niskaan, mutta ei se haitannut meidän menoa. 

Minä kahlailin ja hörpin juotavaa aina kun pääsin veden äärelle. Kumu seurasi minua melkein minne vaan. 

Kylläpä oli mukava päivä ja olin erityisen iloinen siitä, että sain riehua Kumun kanssa. 

Viikonloppuloma Lahdessa

Lauantaiaamuna isäntäväki alkoi pakkaamaan omia ja meidän tavaroita, ja tiesimme että nyt lähdetään yhdessä reissuun. Ajoimme Lahteen! 

Siellä olimme pihalla ja teimme pihahommia. Eli vahdimme kaikkia ohikulkijoita ja vahdimme, ettei isäntä putoa puusta kun hän leikkasi omenapuun oksia. 

Sitten kun olimme olleet ulkona aika kauan, lähdimme vielä iltakävelylle Lanun puistoon. Siellä oli kiinnostavia patsaita, joita isäntäväki tutki pitkään, vaikka alkoi olla jo ihan pimeä.

Kun tulimme autolle, huomasimme että meissä koirissa oli järjetön määrä punkkeja. Onneksi ne kaikki löytyi sitten lopulta turkin seasta eikä yhtään päässyt kiinnittymään.

Seuraavana aamuna jatkoimme vielä hiukan talo- ja pihavahtien hommissa. Oli erittäin virkistävää vahtia välillä jonkun toisen pihaa. 

Sitten ajoimme kotiin ja kyllä täälläkin on ihan mukavaa. 

iltapäiväretki Vaisakkoon

Lähdimme tiistaina emännän työpäivän jälkeen käymään Vaisakossa Salossa. Sinne ei ole mahdottoman pitkä matka meiltä. Kävimme ensin hakemassa kyytiin retkiseuralaisen ja sitten ajoimme Vaisakkoon. 

Siellä oli hyvin vehreää ja vihreää. Syksy on pitkällä, mutta on ollut lämmintä ja puut ovat vielä aika hyvin lehdessä. Vaisakossa on yleensä paljon punkkeja ja olimme varautuneet myös hirvikärpäsiin, mutta ei niitä onneksi näkynyt yhtään.

Sipi jaksoi melkein koko reitin ihan reippaasti. Yhdessä kohdassa oli paksu vanha tammi kaatunut polun päälle ja se olisi pitänyt kiertää, mutta Sipi yritti väkisin tulla sen yli minun perässäni. Eihän se hyvin päättynyt, koska ei Sipi jaksanut sen päälle hypätä. 

Tässä hän sitten poseeraa toisen vanhan tammen edessä hiukan uupuneena. 

Lenkin jälkeen menimme Vartsalaan hetkeksi ja Sipi ryhtyi heti nokosille. Minä katselin ikkunasta ulos ja olisin halunnut vielä vähän riehumaan.

 

Intiaanikesä

Tämä kesä se vaan jatkuu ja jatkuu. Illat pimenevät, mutta päivät ovat lämpimiä kuten kesällä.

Minä en valita, on ihanaa olla ulkona koko ajan. 

Sipi ottaa jopa päivätorkkuja lämpimällä nurmikolla.

Vierailupäivä

Meillä oli viikonloppuna vierailupäivä. Meille tuli vierailulle monta kivaa tyyppiä, ja kaiken kukkuraksi myös Urpo ja Kärsä tulivat! Sipi repi pelihousunsa täysin, kun hän näki Urpon ja Kärsän meidän pihalla, ja tilanne päättyi niin että Sipi joutui omaan huoneeseensa jäähylle vähäksi aikaa. 

Minusta oli vain mukavaa, että pojat tulivat minun kotiini. Otin Kärsän viekkuun pedilleni, vaikka hän olikin hieman pöllämystynyt tästä läheisyydestä. 

Vein pojat kävelylle minun pitkälle maaseutulenkilleni. Sipi ei valitettavasti jaksanut lähteä tälle lenkille, koska matka on aika pitkä ja oli yllättävän lämmin ilma. Meillä oli kuitenkin ihan hauskaa kolmestaankin. Ja kun tulimme takaisin, olimme vielä monta tuntia takapihalla, niin kauan että tuli pimeä. Sitten menimme sisälle ja painuimme nukkumaan. Urpo meni vanhasta tottumuksesta sohvalle, eikä kukaan tohtinut sanoa hänelle, että se on kiellettyä. Siellä se papparainen tuhisi suloisena. 
Harmi että heidän piti lopulta lähteä kotiin. Minä olin jo suunnitellut, miten hauskaa meillä olisi, jos voisimme olla aina neljästään.