Olin niin onnellinen, kun pääsin auton kyytiin ja Sipi oli takakontissa minun kanssani niin kuin aina ennenkin.
Hiukan kyllä yllätyin, kun pinkkipantainen tyttöpentu lähti mukaan. Se matkusti etupenkillä emännän sylissä ja tuli ihan muina koirina minun kylkiäisenä laumamme jäseneksi.
Ihan mukavasti meillä alkoi sitten kuitenkin sujua. Minä en raaski komentaa sitä yhtään, mutta onneksi Sipi vähän pitää kuria. Aina kun Sipi korottaa ääntä pennulle, minä menen siihen väliin rauhanlähettilääksi. Isäntäväki alkoi sanoa minua Ahtisaareksi, mitähän sekin tarkoittaa.
Hoidan pentua vaistojeni varassa ja annan sille vielä maitoa melkein aina kun se haluaa. Olen havainnut, että kaikilla on mukavampaa ja rauhallisempaa, kun pentu on rauhallinen. Varsinkin yöllä isäntäväki on tyytyväinen kun annan pennun ottaa maitoa sen sijaan, että alamme riehua ja herätämme kaikki muutkin.
Mukavaa kun ollaan saatu olla pihalla paljon ja olla yhdessä.
Ainiin, pennulle tuli nimeksi Viki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti