Vikin ja Kodin leikkitreffit

Lauantaina Viki lähti isäntäväen kanssa tapaamaan Kodia. Kodi on valkkarin ja tšekkoslovakiansusikoiran sekoitus, mutta hän näyttää ihan valkkarille. Aluksi Viki oli hiukan peloissaan, koska Kodi on selvästi isompi ja vähän vanhempikin, jo vuoden ikäinen poika. Mutta hyvin nopeasti he löysivät yhteisen sävelen ja aloittivat kauhean takaa-ajon ja leikin. Kodi on tosi kiltti ja hyväluonteinen uros. 

Minun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta harmillisesti minulla on juuri nyt juoksut. Toisaalta tekee hyvää Vikin itsetunnolle olla itsenäisesti muiden koirien kanssa. 

Viki ja Kodi lähtivät lenkille kiertämään läheistä peltoa. Sää oli mahtava: aurinkoinen ja kylmä. 

Lenkilläkään he eivät malttaneet olla riehumatta. Lähes koko ajan he olivat toistensa kimpussa.

Viki jäi vähän alakynteen välillä, mutta ei hän siitä lannistunut. 

Lenkin jälkeen kaikki menivät sisälle kahville. Ensin Kodi ja Viki meinasivat jatkaa riehumista sisälläkin, mutta aika pian heitä alkoi väsyttää. Ystävykset kävivät nukkumaan kuonot vastakkain ja se oli kaikkien mielestä tosi suloista. 

Viki näki Kodin luona myös kissan ensimmäistä kertaa. Siellä oli 14-vuotias kissavanhus, joka ei juossut karkuun, vaan antoi Vikin haistella ja tehdä tuttavuutta. Viki oli kissasta kovin ihmeissään, mutta kaikki meni ihan hyvin. 

Talvi tuli!

Meille tuli sittenkin oikea talvi tänne Rostockiin edes vähäksi aikaa.  

Ensin tuli pakkasasteet ja maa meni kuuraan. Näytin Vikille, miten jäätyneestä lätäköstä voi ottaa jäätä ja rouskutella sitä. 

Sitten tuli lunta. Ensin vain vähän, mutta joka päivä vähän enemmän, kunnes lopulta sitä oli muutama sentti ja näytti ihan oikealle talvelle. 

Oli ihanaa, kun tassut ja massut pysyivät puhtaina eikä meidän tarvinnut mennä pesulle kertaakaan. 

Me nautimme lumesta täysillä ja painimme joka päivä peltolenkillä.

Viki rakastaa sitä, kun saa minun täyden huomioni. Hän on nyt sellaisessa vaiheessa, että koko ajan pitäisi riehua ja painia. Kyllä hän siitä myöhemmin onneksi rauhoittuu.

Hyvää uutta vuotta!

Me vietimme uudenvuodenaattoa kotona rauhassa, koska Viki on vielä niin pieni eikä kukaan oikein tiennyt, miten hän reagoisi paukkeeseen. Eikä kukaan meistä myöskään tiennyt, miten paljon täällä uudessa kodissa kuuluu pauketta. 

Kävimme päivällä taas Bad Doberanissa pitkällä lenkillä. Siellä oli paljon koiria ulkoilemassa, varmaan kaikilla oli sama tavoite: juoksuttaa koirat niin ilta sujuu rauhallisemmin. Metsässä ei kuulunut pauketta kuin jostain kaukaa vaimeasti. Viki sai olla vapaana ja minäkin hetken aikaa. 

Lenkkipolku oli paikoitellen tosi kurainen ja jouduimme pesulle kotona. 

Illalla kävimme vielä pikkulenkillä ennen ruokaa ja se meni ihan hyvin. Muutama paukahdus tuli aika lähellä, mutta selvisimme ihan hyvin. Vikikään ei mennyt mitenkään paniikkiin. Minähän olen tottunut paukkeeseen, kun asuin aiemmin ampumaradan lähellä.

Puolenyön aikaan kuului tosi paljon paukkuja ulkoa, mutta me emme siitä hermostuneet. Nukuimme tyytyväisinä, ja kun heräsimme aamulla, oli vuosi 2026.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! 

Viki puolivuotias

Tänään on kulunut puoli vuotta siitä, kun putkautin 8 pentua maailmaan. Yksi niistä on Viki. Juhlimme merkkipäivää pitkällä metsäkävelyllä Bad Doberanissa. 

Löysimme sieltä huikean hienon pyökkimetsäalueen, jossa menee paljon kivoja lenkkipolkuja. Varmasti käymme siellä vielä monta kertaa. 

Sattui taas aurinkoinen ja kiva ulkoilusää. 

Viki oli vapaana ja hän härnäsi minua koko ajan juoksemalla ohitseni täysillä. Minua ärsyttää, etten voi juosta vapaana. Tosin tälläkin lenkillä kuonooni osui joku erittäin kiinnostava haju, ja olisin kyllä juossut sen perässä vaikka miten kauas, jos vaan olisin päässyt remmistä irti. 

Viki otti kaiken irti lenkistä. Kotona hän oli aika hiljainen vähän aikaa, kunnes akut oli ladattu ja hän oli taas valmis riehumaan! Harmi että pennuilla on tuo pikalataus. Aikuiset eivät jaksa telmiviä pentuja ihan koko ajan. 

Joulunviettoa

Vietimme Vikin ensimmäisen ja minun kuudennen joulun kotona Saksassa.

Aattona kävimme eläintarhan takana metsäkävelyllä. Minulle se on tuttu reitti, mutta Viki oli siellä ensimmäistä kertaa. Menimme sinne autolla, jottei lenkistä olisi tullut Vikille liian pitkä. Metsässä oli kiva juosta ja telmiä. 

Pysähdyimme valokuvattaviksi ja Viki otti homman vakavasti. Minä en jaksanut niin kauheasti välittää.

Joulupäivänä oli pilvetön taivas ja mahtava ulkoilusää. Päätimme lähteä Warnemündeen rantakävelylle. Siellä oli hirveästi ihmisiä! Kun kävelimme riittävän kauas, pääsimme sentään juoksemaan vapaina, kun ihmisiä ja koiria oli vähemmän. Lenkistä tuli vahingossa aika pitkä, mutta se ei meitä haitannut. 

Joulupukkia ei tänä vuonna meillä näkynyt. Näimme kyllä ikkunasta, kun se käveli meidän kadulla, mutta ehkä olemme olleet tuhmia kun se ei tullut meille. Saimme sentään isäntäväeltä eläinkaupasta ostetut koirille tarkoitetut juustotikut. Minä hotkaisin omani alta aikayksikön. 

Oli kiva viettää erilainen joulu Saksassa. Viime vuonna olimme Kuusamossa ja siellä oli paljon lunta ja pakkasta. Sipikin oli vielä mukana. Minulla on vieläkin kova ikävä laumanjohtajaa. 

Jouluretki Stralsundiin

Isäntäväellä oli lomapäivä, joten päätimme yksissä tuumin lähteä käymään pienellä jouluretkellä. Matkakohteeksi valikoitui Stralsund. 

Perille päästyämme oli sää mitä parhain. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä ollut kovin kylmäkään. 

Menimme ensin käymään joulutorilla. Siellä ei ollut juuri ketään, koska kello oli vasta niin vähän. Minä ja Viki löysimme vaikka kuinka paljon kaikkea hyvää maasta: makkaranpaloja, leipää, kaikenlaisia herkullisia sattumia. 

Kiertelimme vähän ympäri kaupunkia. Kävimme merenrannassa ja kävelykaduilla ja puistoissa. Vikin tassu ei ole vielä täysin terve, joten kävelyvauhti oli rauhallinen ja pidimme taukoja myös. Isäntäväki käytti tauot hyödykseen syömällä kalaleivät ja kakkukahvit. Minä ja Viki vahdimme tietysti tarkkaavaisina.

Kävimme myös katsomassa hienoja kirkkoja ulkopuolelta. Tässä poseeraamme Marienkirchen edessä. 

Liikkeellä oli paljon ihmisiä, mutta onneksi välillä menimme tällaisille rauhallisimmille sivukaduille. 

Oli hauska päivä uudessa paikassa! Kivointa oli kuitenkin se, kun tulimme kotiin ja pääsin omaan petiin nukkumaan. 

Vikin tassuhaava

Yhtenä aamuna aamulenkillä Vikillä alkoi tassusta vuotaa kauheasti verta. Kotona emäntä huomasi, että jalassa on iso haava. Ensin isäntäväki koitti sitoa haavan kotona, mutta verenvuoto ei loppunut ja jalka alkoi näyttää tosi kipeälle, joten eläinlääkärireissuhan siitä seurasi. 

Viki rauhoitettiin kevyeen uneen ja haava ommeltiin viidellä tikillä. 

Sitten jalka paketoitiin kunnolla ja Vikillä oli tuollainen iso tötsä jalassa. 

Hän oli aika surkeana muutaman päivän, koska jalkaa sattui ja kävely oli vaikeaa jalka paketissa. Pitkät lenkit ja riehuminen oli kielletty, Viki pääsi vain lyhyille remmikävelyille. 

Minä koitin lohduttaa Vikiä parhaani mukaan. 

Onneksi haava parantui niin hyvin, että jo muutaman päivän jälkeen paketti voitiin ottaa pois. Tikit ovat vielä haavassa ja niiden poistoon menee vielä viikko. Siihen asti Vikillä on edelleen riehuntakielto ja vain lyhyet lenkit on sallittu. Mutta kävely on tietysti paljon helpompaa, kun jalka on vapaana. 

Kaikenlaista meille onkin sattunut jo näiden muutaman kuukauden aikana täällä Saksassa. Toivottavasti ensi vuosi olisi vähän vähemmän tapaturmainen! 

Itsenäisyyspäivä Berliinissä

Lähdimme viettämään itsenäisyyspäivää Berliiniin. Tämä oli minulle toinen kerta Berliinissä ja Vikille myös. Ensimmäisellä kerralla minä olin Vikiä vastassa lentokentällä, kun hän saapui Suomesta Saksaan. 

Nyt matkustimme yhdessä autolla ja olimme Tiergartenin vieressä hotellissa yötä. Lähdimmekin heti vähän verryttelemään ja haukkaamaan happea pitkän automatkan jälkeen. 

Sää oli mitä surkein: harmaa ja sumuinen. Onneksi ei sentään satanut vettä. 

Ei se meitä kuitenkaan haitannut. Olimme iloisia uudesta isosta puistosta ja pääkaupungin humusta. 

Hotellihuoneessa Viki sai heti juonesta kiinni. Meidän kuuluu päästä sängylle.

Totta kai näin myös tapahtui. Tässä loikoilimme sen aikaa, kun isäntäväki oli juhlissa. 

Illalla kävimme kävelyllä Berliinin kaduilla ja kuuntelimme eläintarhan ääniä. 
Seuraavana aamuna kävimme vielä Tiergartenissa ulkoilemassa ja sitten ajoimme kotiin. Oli mukava, vaikkakin aika lyhyt reissu.

Tuholainen ja varas

Kuten viime viikolla ennustin, Viki on alkanut käyttää uusia hampaitaan. Ensin vaikutti siltä, että Viki ei tee juuri mitään tuhoja täällä kotona, mutta nyt hän on päässyt siihen vaiheeseen. Tiedän kokemuksesta, että sille ei voi oikein mitään, kun uudet hampaat alkavat kasvaa ja ikeniä kutittaa. Silloin on pakko päästä järsimään ihan mitä hyvänsä. Meillä on toki paljon erilaisia leluja tähän tarkoitukseen, mutta aina ei vaan jaksa kaluta samoja juttuja. 

Silloin on iskettävä hampaat siihen, mikä ensimmäiseksi osuu tielle. 

Oli se sitten seinä tai lattialista. Isäntäväki ei ollut kovin iloinen, kun nämä tuhot paljastuivat. Onneksi se en ollut tällä kertaa minä, joka sain huutia. 

Minä nimittäin sain myös osani moitteista, mutta eri syystä. Jäin huolimattomuuttani kiinni itse teossa, kun nappasin ruokapöydältä vähän juustoa ja kinkkua, joiden piti mennä isännän leivän päälle. Mitäs jätti ne siihen pöydän reunalle aivan minun kuononi korkeudelle. Sain kovat huudot, mutta rehellisesti sanoen se oli sen arvoista. 

Viki ja ensilumi

Kun muutimme tänne Saksaan, mietin että näkeeköhän Viki lainkaan lunta pentuaikana. Täällähän ei ole sellaisia lumisia talvia kuin vaikka Suomessa. Lumi ja pakkanen ovat minun lemppareitani. On mukavaa, kun tassujen alla narskuu pakkaslumi. Pysyn myös puhtaana silloin, eikä tarvitse joka lenkin jälkeen pestä tassuja ja massua.

No, maanantaina aamulla kun heräsimme, ulkona oli kova lumipyry ja maa oli aivan valkoisena uudesta lumesta! Viki oli aivan hämmästynyt tästä eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Minä olin tietysti innoissani ja se innostus tarttui myös Vikiin. Olimme aivan riemuissamme aamulenkillä ja telmimme lumessa. 

Harmi vaan, että lumet sulivat jo seuraavana päivänä ja nyt on taas kuraista ja pimeää.