Nukka 4 vuotta

Eilen oli minun 4-vuotissyntymäpäiväni! Aamusta alkaen isäntäväki huolehti, etten vaan unohda että tänään on minun päiväni. En saanut lahjoja enkä edes mitään erityistä herkkua, mutta monta halia ja rapsutusta. 

Päätimme juhlistaa synttäreitä lauantaina ihanalla metsäretkellä. Menimme Lohjalle Karnaistenkorven luontopolulle. Isäntäväkeä vähän huoletti, jaksaako Sipi näin pitkän lenkin, mutta ihan hyvin se meni.

Karnaistenkorvessa on tosi vanhaa metsää ja joka paikka on sammaleen peitossa. Monet polut on päällystetty pitkospuilla, joten oli helppo kävellä. Tassut olisivat pysyneet kuivina, jollemme olisi käyneet joka purossa ja ojassa kahlaamassa. 

Koska olen nyt 4-vuotias eli aikuisempi ja viisaampi, ja koska luontopolulla ei ollut juuri muita kulkijoita, sain olla vapaana aika pitkään. Käyttäydyin aivan hienosti. En huidellut missään kaukana enkä häippässyt kertaakaan omille teilleni. 

Reitin alkupäässä on hieno laavu ja laituri. Isäntä kävi tässä jopa uimassa! Me tyydyimme kastelemaan tassut ja juomaan vettä rannasta. 

Tämä oli todella kiva reitti ja varmasti tulemme tänne uudestaan. 

Kaksi eläinlääkärikäyntiä

Olen viime viikkojen aikana käynyt kaksi kertaa eläinlääkärissä. Ensin menin rokotuksille, koska edellisestä kerrasta on nyt kulunut kolme vuotta. Emäntä oikein kehuskeli, miten terve olen ollut kun en ole kolmeen vuoteen joutunut käymään kertaakaan edes tutkittavana.
Rokotusten lisäksi kävin punnituksella, painan nyt 28,6 kiloa eli ihan sopivasti.

Minullahan oli juoksut juuri parhaimmillaan, joten minulle kävi pieni vahinko vastaanotolla. Siellä oli niin paljon hyviä hajuja, että minun oli aivan pakko lirauttaa lattialle myös omia ihania tuoksujani. Sain kyllä huutia siitä tempusta ja eläinlääkäri joutui siivoamaan heti, ettei hajut pinty. En silti ole pahoillani jos totta puhutaan. 

Seuraavalla viikolla minun silmän alle nousi pieni patti. Se oli sellaisessa paikassa, että emäntä huolestui ja alkoi tutkia asiaa internetistä ja laittoi kuvia kasvattajallekin. Esille nousi epäilys hammasjuuripaiseesta. Se on kivulias vaiva joka pitäisi hoidattaa mahdollisimman nopeasti. Emäntä soitteli hammaslääkäriklinikallekin, mutta siellä oli niin pitkät hoitojonot (tammikuulle asti!), joten hän päätti viedä minut ensin tavalliselle eläinlääkärille. Päädyin siis samaan paikkaan kuin viime viikolla. Onneksi se pissaepisodi oli jo unohdettu.

Eläinlääkäri tutki pattiani, mutta ei keksinyt mikä siinä voisi olla vikana. Hampaita on tosi hankala tutkia, vaikka olenkin kiltti, joten minut päätettiin rauhoittaa tutkimuksen ajaksi. Sain peppuun piikin ja hetken päästä minua alkoikin nukuttaa. 

Kun olin aivan rento, eläinlääkäri pääsi tutkimaan suutani paremmin. Aivan ensimmäiseksi poskesta löytyi kiinnittynyt punkki, joka eli vielä. 

Seuraavaksi tutkittiin hampaita ja ikeniä ja poskea sisäpuolelta. Mitään ei löytynyt - kaikki näytti aivan normaalille. 
Eli minusta ei löytynyt mitään muuta kuin kiinnittynyt punkki. Eläinlääkäri selitti, että punkki oli ollut kasvojen lihaksien välissä piilossa, mutta kun minut rauhoitettiin ja kasvot rentoutuivat, se tuli näkyville.

Pian sain heräämispiikin ja virkosin taas. Pääsimme lähtemään kotiin ja koko homma oli ohi vajaassa tunnissa. Kyllä emäntä oli iloinen että selvittiin näin vähällä, vaikka maksettavaa tulikin 189 euroa kiinnittyneen punkin irrottamisesta. 

Syyslomareissu pohjoiseen

Lauantaina lähdimme tosi pitkälle matkalle. Automatka kesti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Lopulta olimme perillä mökillä Kuusamossa. Tämä oli tuttu mökki, jossa vierailimme myös kaksi vuotta sitten. Silloin olin aika nuori vielä   ̶  nyt olen paljon kokeneempi.

Sunnuntaina kävimme ensin pienellä aamukävelyllä. Sipi oli lumoutunut kauniista tunturimaisemasta. 

Sitten minä lähdin isäntäväen kanssa kiertämään Pienen Karhunkierroksen. Sipi jäi mökkiin lepäämään, koska ei hän olisi millään jaksanut näin pitkää ja vaativaa reittiä. Sitä paitsi Sipi on jo käynyt tämän reitin, niin hänen ei enää tarvitse. Minä sen sijaan olin valmiina seikkailuun! 

Reitin alussa on pitkä riippusilta, mutta se nyt ei ollut minulle mikään jännittävä juttu. Menin tästä kuin vanha tekijä. 

Reitin varrella on upeita maisemia koko ajan. Minä en enää jaksanut hämmästellä niitä niin paljon, kun niitä tuli jatkuvasti. 

Tässäkin tällainen hieno näköalapaikka. 

Taukopaikoilla on hyvä ottaa kunnon levot. Minä nukuin tässä Siilastuvan edustalla pienet torkut kosken pauhatessa taustalla. 

Minusta oli niin hauskaa kävellä tämä reitti! Varmasti tulen uudestaankin, jos saan tilaisuuden. 

Seuraavana päivänä kävin emännän kanssa Suolammen laavulla, joka on ison Karhunkierroksen varrella, mutta aika lähellä meidän mökkiä. Reitti oli tosi vaativa, hirveää ylämäkeä ja jyrkkiä portaita. Huipulla on tällainen lampi, jonka rannassa on mukava laavu. Sää oli tosi tuulinen ja kylmä, joten emme pitäneet pitkää taukoa. Ja toden totta, yön aikana oli satanut lunta! Täällä ylhäällä lunta oli aika paljonkin.

Tuolla alhaalla näkyy meidän mökki. 

Mökin terassilta oli hyvä bongailla poroja. Minä en voi sietää niitä! 

Iltalenkillä taivaalla loisti kirkkaat revontulet! Jos katsotte tarkkaan, voitte nähdä minut tuossa kuvan etualalla. En ollut koskaan nähnyt näin paljon revontulia - koko taivas oli täynnä niitä. 

Yhtenä päivänä vein isäntäväen Rukalle iltapäiväkävelylle. Menimme Pyhän Jyssäys -nimisen reitin. Sieltä oli huikeat näköalat ja aurinko oli juuri laskemassa. 

Perjantai oli meidän viimeinen päivä mökillä. Lähdimme käymään Oulangan kansallispuistossa vähän kauempana. Isäntä johdatti meidät Rytikönkään reissu -nimiselle polulle. Ilma oli lämmin ja lähes kaikki lumet olivat sulaneet. 

Kävimme myös kurkkaamassa Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihmiset ihastelivat pitkän tovin. 

Sen jälkeen menimme vihdoin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja tietysti minäkin sain oman osuuteni. Ensin piti kuitenkin tehdä isännälle temppu.

Seuraavana päivänä koitti kotiinlähtö. Ajoimme ensin Kemijärvelle. 

Siellä pidimme tauon ja kävimme Ämmänvaaran luontopolulla. 

Maisemat olivat huikeat. Saatoimme nähdä Kemijärven keskustaan saakka. 

Illalla kävimme Rovaniemellä vähän käppäilemässä. Hurmasimme opiskelijajoukon ja ihastelimme Jätkänkynttilää. Saimme iltaruuat vielä ennen yöjunaan nousua.

Junassa oli tiivis tunnelma, koska emäntäkin nukkui tässä meidän pedissä. Minusta oli vain ihanaa nukkua näin lähellä Sipiä. Voisinpa aina olla Sipin kyljessä. 

Retkipäivä Teijon kansallispuistossa

Tänään pääsin emännän kanssa Teijon kansallispuistoon Matildanjärven kierrokselle. Mukana retkellä olivat Nipsu ja Kumu. Minä niin tykkään Kumusta! Meillä on täsmälleen samanlainen huumorintaju ja olemme samalla aaltopituudella, vaikka hän onkin minuun verrattuna ihan pikkukoira. Me huudamme toisillemme tosi kovaan ääneen koko ajan ja hyökkäilemme toistemme kimppuun. Mutta se on tietenkin vain meidän tapa leikkiä. 

Korkealla kallion päällä otimme tietysti valokuvia. Kumu ei meinannut tulla kuvaan ollenkaan ensin, mutta kyllä hän sitten suostui tulemaan minun viereeni. Maltoimme olla hetken riehumatta, kun meitä kovasti komennettiin.

Sitten Nipsukin tuli vielä samaan kuvaan! Olen onnekas, kun minulla on tällaisia ihania kavereita. 

Taukopaikalla riehuimme niin kauheasti, että siitä metelistä ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten meidät komennettiin eri paikkoihin ja sain hetken levättyä. Katselin järvelle haaveilevasti ja pohdin elämän suuria kysymyksiä.

Pitkospuut olivat aika liukkaita ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Vähän väliä joku tuli vastaan. Tapasimme myös monta kivaa koiraa. 

Ilma oli mitä parhain, aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä. Saimme muutaman pienen sadekuuron niskaan, mutta ei se haitannut meidän menoa. 

Minä kahlailin ja hörpin juotavaa aina kun pääsin veden äärelle. Kumu seurasi minua melkein minne vaan. 

Kylläpä oli mukava päivä ja olin erityisen iloinen siitä, että sain riehua Kumun kanssa. 

Viikonloppuloma Lahdessa

Lauantaiaamuna isäntäväki alkoi pakkaamaan omia ja meidän tavaroita, ja tiesimme että nyt lähdetään yhdessä reissuun. Ajoimme Lahteen! 

Siellä olimme pihalla ja teimme pihahommia. Eli vahdimme kaikkia ohikulkijoita ja vahdimme, ettei isäntä putoa puusta kun hän leikkasi omenapuun oksia. 

Sitten kun olimme olleet ulkona aika kauan, lähdimme vielä iltakävelylle Lanun puistoon. Siellä oli kiinnostavia patsaita, joita isäntäväki tutki pitkään, vaikka alkoi olla jo ihan pimeä.

Kun tulimme autolle, huomasimme että meissä koirissa oli järjetön määrä punkkeja. Onneksi ne kaikki löytyi sitten lopulta turkin seasta eikä yhtään päässyt kiinnittymään.

Seuraavana aamuna jatkoimme vielä hiukan talo- ja pihavahtien hommissa. Oli erittäin virkistävää vahtia välillä jonkun toisen pihaa. 

Sitten ajoimme kotiin ja kyllä täälläkin on ihan mukavaa. 

iltapäiväretki Vaisakkoon

Lähdimme tiistaina emännän työpäivän jälkeen käymään Vaisakossa Salossa. Sinne ei ole mahdottoman pitkä matka meiltä. Kävimme ensin hakemassa kyytiin retkiseuralaisen ja sitten ajoimme Vaisakkoon. 

Siellä oli hyvin vehreää ja vihreää. Syksy on pitkällä, mutta on ollut lämmintä ja puut ovat vielä aika hyvin lehdessä. Vaisakossa on yleensä paljon punkkeja ja olimme varautuneet myös hirvikärpäsiin, mutta ei niitä onneksi näkynyt yhtään.

Sipi jaksoi melkein koko reitin ihan reippaasti. Yhdessä kohdassa oli paksu vanha tammi kaatunut polun päälle ja se olisi pitänyt kiertää, mutta Sipi yritti väkisin tulla sen yli minun perässäni. Eihän se hyvin päättynyt, koska ei Sipi jaksanut sen päälle hypätä. 

Tässä hän sitten poseeraa toisen vanhan tammen edessä hiukan uupuneena. 

Lenkin jälkeen menimme Vartsalaan hetkeksi ja Sipi ryhtyi heti nokosille. Minä katselin ikkunasta ulos ja olisin halunnut vielä vähän riehumaan.

 

Intiaanikesä

Tämä kesä se vaan jatkuu ja jatkuu. Illat pimenevät, mutta päivät ovat lämpimiä kuten kesällä.

Minä en valita, on ihanaa olla ulkona koko ajan. 

Sipi ottaa jopa päivätorkkuja lämpimällä nurmikolla.

Vierailupäivä

Meillä oli viikonloppuna vierailupäivä. Meille tuli vierailulle monta kivaa tyyppiä, ja kaiken kukkuraksi myös Urpo ja Kärsä tulivat! Sipi repi pelihousunsa täysin, kun hän näki Urpon ja Kärsän meidän pihalla, ja tilanne päättyi niin että Sipi joutui omaan huoneeseensa jäähylle vähäksi aikaa. 

Minusta oli vain mukavaa, että pojat tulivat minun kotiini. Otin Kärsän viekkuun pedilleni, vaikka hän olikin hieman pöllämystynyt tästä läheisyydestä. 

Vein pojat kävelylle minun pitkälle maaseutulenkilleni. Sipi ei valitettavasti jaksanut lähteä tälle lenkille, koska matka on aika pitkä ja oli yllättävän lämmin ilma. Meillä oli kuitenkin ihan hauskaa kolmestaankin. Ja kun tulimme takaisin, olimme vielä monta tuntia takapihalla, niin kauan että tuli pimeä. Sitten menimme sisälle ja painuimme nukkumaan. Urpo meni vanhasta tottumuksesta sohvalle, eikä kukaan tohtinut sanoa hänelle, että se on kiellettyä. Siellä se papparainen tuhisi suloisena. 
Harmi että heidän piti lopulta lähteä kotiin. Minä olin jo suunnitellut, miten hauskaa meillä olisi, jos voisimme olla aina neljästään.

Auringonlaskukävely

Päivät ovat alkaneet lyhentyä ja aurinko laskee aikaisemmin joka päivä. Eilen menimme ihailemaan auringonlaskua Tammisaaren keskustaan. Siellä on mukavat merelliset maisemat ja aika rauhallistakin näin loppukesästä kun ei ole enää niin paljon turisteja. 

Minulla on niin turvallinen olo Sipin vierellä. Hän suojelee minua kaikelta pahalta, kuten vierailta koirilta ja muilta elämiltä. Sipi on niin rohkea eikä hän pelkää mitään. On vähän haikea olo, kun Sipi on jo niin vanha. 

Mutta ei mietitä sitä vielä. Nyt nautin siitä, että saan istua Sipin vierellä katsomassa auringonlaskua.

Kesäkuulumisia

On kivaa kun on kesä ja meidän takapihan remontti on valmis. Nautimme siitä ja vietämme melkein kaiket illat takapihalla. Se on ihanaa! 

Pihalla on niin kivaa! Haistelemme kaikkia mielenkiintoisia tuoksuja, kuuntelemme mitä naapurustossa tapahtuu ja haukumme kaikille ohikulkijoille. Joskus me innostumme haukkumaan niin paljon, että isäntäväellä menee hermot ja silloin joudumme menemään sisälle jäähylle. Kukaan ei kuulemma jaksa räksyttäviä koiria.