Syyslenkki

Käymme Rekun kanssa lenkillä vähintään kolme kertaa päivässä. Koska lenkki on päivän kohokohta, tämä tarkoittaa, että meidän päivässämme on ainakin kolme kohokohtaa. Oikeastaan niitä kohokohtia on paljon enemmän, koska myös ruoan saaminen ja isäntäväen kotiinpaluu ovat aina kohokohtia.

Lenkki on aina paljon muutakin kuin pelkkää kävelyä. Jos puuhaa ei muuten tunnu riittävän, minä olen varsin etevä keksimään paitsi itselleni, myös Rekulle ja isäntäväelle kaikkea mielenkiintoista tekemistä. Voin vaikka kadota jonnekin etsimään sitä vähän parempaa keppiä.

Keppi suussa pitää tietenkin viilettää muiden edelle, että sitä ehtii käydä maaten vähäksi aikaa kaluamaan.

Tästä on selvästi mennyt hollanninpaimenkoira. Aistin gouda-juuston vienon aromin. Rekku syö joskus tämmöisiä - minä en (ainakaan tunnusta). Ai, se ei ollutkaan kakkaa, vaan kuollut rotta. Semmoisia Rekku ei kuitenkaan taida syödä.

Raisiossakin on ruska, ja mukavan viileää lenkkeillä. Toivon kuitenkin lumen tulevan pian, että voin kadota maastoon vieläkin paremmin talvisen suojavärini turvin.

Päivänsankari!

Tänään on jo toinen syntymäpäiväni. Kylläpä aika rientää. Taakse alkavat jäädä huolettomat pentuusvuodet - ja edessä ovat vieläkin huolettomammat nuoruusvuodet! Sain lahjaksi ManMat-merkkiset vetovaljaat ja runsaasti erikoisherkkuja. Juhlissa vieraanani oli kukas muu kuin Rekku.

Parhaat onnittelut kaikille sisaruksilleni Safe Keeper'sin E-pentueesta!

Varsaa tervehtimässä

Kävimme tänään taas tallilla moikkaamassa heppoja. Varsa oli syntynyt pari kuukautta sitten, ja pääsimme Rekun kanssa tervehtimään sitä ihan läheltä! Minä annoin varsalle pusuja sen pehmeään turpaan.
Olisin myös halunnut käydä tapaamassa tallikania, mutta meitä ei jostain kumman syystä päästetty satulahuoneeseen ollenkaan! Kissaa sentään pääsin jahtaamaan pihalla, kun Rekun kanssa kiskaistiin yhtäkkiä niin kovaa, että emännältä irtosi meidän remmit kädestä.

Tallivierailun jälkeen käytiin kiertämässä Haunisten allas, ja sitten tulikin väsy. Nyt unta pollaan!

Mahatupsu

Minulle on kasvanut mahaan omituinen karvatupsu. Ei se minua itseäni paljon häiritse mutta sivustakatsojia kylläkin, sillä se rikkoo solakan uumani linjoja hieman.


Urokseksihan minua ei kukaan silti voi luulla, siksi feminiininen olemus minulla on. Eihän? Ihan oikeasti, ei siellä ole kuin napa. Hmm. Pitäisiköhän silti pyytää isäntää leikkaamaan tuo tupsu varmuuden vuoksi pois?

Rottajahti

Toissapäivänä isäntä vei meidät myöhään iltalenkille. Satoi ja oli niin pimeää ja hiljaista, että saimme kulkea vapaana pyörätielläkin. Minä kuljin ensimmäisenä kuten yleensä. Yht'äkkiä tien yli juoksi rotta! Se yritti piiloutua tienreunan heinikkoon, mutta säntäsin perään villisti pomppien. Yritin saada rottaa suuhuni mutta se oli todella vikkelä. Välillä se kiersi minun taakseni ja jouduin tekemään täyskäännöksiä ilmassa, ettei rotta olisi päässyt puremaan tassujani. Rekkukin tuli auttamaan rotanpyynnissä. Säpinää kesti melkein minuutin, mutta lopulta siimahäntä eksytti minut ja katosi maassa olevaan rakoon. En olisi millään halunnut jättää rottajahtia kesken, sillä rotanlihaa en ole vielä maistanut, mutta isäntä käski minut jatkamaan iltalenkkiä tavalliseen tapaan.