Hulinaa

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet yhtä hulinaa. Rekku lähti hoitoon ja minä pääsin isäntäväen kanssa Turun saaristoon viikonlopun viettoon. Ensin menimme autolla Raision pienvenesatamaan ja minulle puettiin asiaankuuluvat koirien pelastusliivit. Sitten hyppäsimme veneeseen ja ajoimme meriteitse pari tuntia saareen. Perillä minua odotti vapaus! Minä villiinnyin täysin kahden päivän aikana, kun sain olla ulkona koko ajan ja paimentaa suurta ihmisjoukkoa. Parasta oli lasten perässä juokseminen. Kaikki heittelivät minulle keppiä ja palloa (joka harmikseni hävisi saarella). Yöt nukuin sisällä mökissä, mutta en malttanut olla katselematta ikkunasta ulos vähän väliä. Eihän sitä voi tietää jos joku liikkuu yössä ilman minun lupaani.

Kun tulimme kotiin saaristosta, olin aivan poikki. Rekkua ei vieläkään näkynyt kotona, joten minä vain nukuin. Olin niin väsynyt että en jaksanut edes lotkauttaa korvaani vaikka piti lähteä ulkoilemaan.

Maanantaiaamuna isäntä tuli kesken työpäivän (ja minun unieni) hakemaan minua autolla. Matkustimme Hangon lähelle leireilemään. Minä sain asua isännän kanssa mukavassa mökkimajoituksessa. Kaikilla siellä olevilla ihmisillä oli vihreänkirjavat vaatteet ja sen takia minun oli vaikea päätellä kuka on vihollinen. Niinpä haukuin jokaisen vastaantulijan. Vahtiviettini kasvoi viikon aikana ja lopulta olin yhtä hyvä vahtikoira kuin Rekku. Kotonahan olemme jakaneet roolit niin että Rekku vahtii ja minä säestän.
Leirillä paukkui koko ajan, mutta minä en pelännyt lainkaan. Olin jopa ampumaradan vieressä kesken harjoitusten enkä reagoinut paukkeeseen millään lailla. Siinä teille paukkuvarma koira!
Leirillä oli myös uusi koiraystävä Jami, joka isäntineen vei minut keittiölle herkuttelemaan raa'alla jauhelihalla. Hurmasin kaikki! Eräskin mies vei minut puolentoistatunnin lenkille merenrantaan. Piilottelimme lakkia kaislikkoon ja sain myös noutaa keppiä monta kertaa merestä. Olipa hauska leiri!

Eilen tulin kotiin. Rekkukin oli palannut, mutta arki ei. Hulina senkun jatkui. Illalla meille tuli vieraita. Minä olin kyllä niin uupunut että kävin vain tervehtimässä kaikkia nopeasti ja sitten painelin takaisin häkkiini nukkumaan. Luulen, että tarvitsen muutaman lepopäivän toipuakseni kaikesta touhusta.