Syksyä ilmassa

Nyt on jo aika syksyistä. Huomasimme sen, kun kävimme Haunisten altaalla päivälenkillä. Emäntäkin joutui laittamaan pitkät kalsarit, sillä lämmintä oli vain pari astetta.
Meistä Haunisten altaalla on aina kiva käydä, keskenämme tai isommalla porukalla. Tänään mukana ei ollut muita.

Pakollinen poseerauspaikka. Olemme poseeranneet tässä kohtaa tosi monta kertaa.

Hyppäsimme rapakiven päälle. Tämä on varmaan Haunisten altaan suosituin nähtävyys, oli kiven päällä pari valkkaria tai ei.

Tietenkin otimme myös painimatsin. Minua on viime päivinä leikityttänyt kovasti.

Sipi alakynnessä. 

Sipillä on kaikki tassut ilmassa!

Poskeen tarraaminen on meidän juttu. Sipillä on niin ihanat roopesetämäiset pulisongit, joista saa mukavasti kiinni.

Ilma oli kovin syksyinen emmekä edes yrittäneet mennä uimaan. 

Päivälenkki Ruissalossa

Päätimme lähteä tänään päivälenkille Ruissaloon, koska oli niin aurinkoista ja kaunista. Emme olleetkaan käyneet siellä pitkään aikaan. Saari on meille kuitenkin tuttu, sillä olemme käyneet siellä kesällä ja keväällä monta kertaa. Tänään kiersimme vähän luontopolkua ja kävimme botanisessa puutarhassakin pienen mutkan.

Tässä poseeraamme eräällä kivellä. Kuvauksen ajaksi meidän talutusremmit irrotettiin, muutenhan luonnonsuojelualueella koirat on pidettävä kytkettyinä.

Takun kanssa metsälenkillä

Kävimme tänään taas tapaamassa Takua tallilla ja sitten lähdimme metsään maastokävelylle.
Ensin minä vähän jekkuilin tallilla. Emännän mielestä se oli tosi noloa, mutta minusta vain ihan kivaa. Minä nimittäin merkkasin tallilla yhden seinustan pissaamalla siihen. Ehkä se oli hieman hölmöä, mutta sillä hetkellä se tuntui hyvälle idealle.

Taku odottaa, että riimu vaihdetaan suitsiin ja sitten mennään.

Minä kyttään, näkyisikö tallikissa Pullaa. Se oli varmaan mennyt piiloon, sillä emme nähneet siitä vilaustakaan.

Ulkona sain olla vapaana ja Sipi oli ensin pitkään remmissä. Vasta kun menimme metsätieltä metsäpolulle, pääsi Sipikin irti. Se oli Takulle vaikea paikka. sillä se olisi myös halunnut juosta (tai siis laukata). Me emme paljon ajatelleet Takun tunteita, vaan päästelimme menemään mättäillä. Teimme pienen laukkaringinkin, eli Sipi juoksi ympyrää minkä kintuista pääsi ja minä jahtasin häntä.

Lenkin jälkeen poseerasimme kameralle. Tai muut poseerasivat ja minä katselin taaksepäin, kun joku ratsasti kentällä. 

Kun palasimme tallille, oli sinne tullut pari muuta narttukoiraa, yksi suursnautseri nimeltä Salla sekä yksi jackrusseli, jonka nimeä en tiedä. Me jouduimme menemään heti autoon istumaan, mutta se oli oikeastaan ihan mukavaa, koska olimme jo kirmanneet aika paljon.

Reissussa rähjääntyneet

Olemme olleet lyhyellä, mutta sitäkin kuluttavammalla weekend-tripillä Satakunnassa. Eilen aamulla lähdimme heti aamulenkin ja aamupalan jälkeen autoilemaan. Minusta tuntui, että se automatka kesti ikuisuuden.

Perillä oli kuitenkin mukava Elli-tyttö, jonka takia kannatti ajaa pitkään. Aika vähän tuli levättyä viikonlopun aikana, koska koko ajan piti vahtia jotain ja olla valppaana. Ulkonakin piti vahtia kaikkea ja pitää huoli, ettei kukaan eksy laumasta.

Yön pimeydessä, kun kaikki nukkuivat, minä hiivin aivan hiljaa sohvalle nukkumaan. Olin mielestäni ansainnut sen. Kukaan ei nähnyt mitään, paitsi aamulla jäin kiinni kun sohvalta löytyi melko paljon valkoisia karvoja...

Tänään tulimme kotiin ja kylläpä meitä väsyttää. Kelpaisi mennä sohvalle nukkumaan kotonakin, mutta ensin pitää odottaa ettei kukaan vaan näe.

Everin kanssa Haunisten altaalla

Viime päivät on olleet melkoista haipakkaa. Eilen oltiin vielä toipumassa verijäljestyksestä ja metsäretkestä lapsien kanssa, kun meitä jo vietiin koirakentälle treeneihin. Isäntäväki halusi opettaa meille hyppynoutoa. Se onnistuikin yllättävän hyvin! Ensin en meinannut ottaa edes koko kapulaa suuhun, mutta sitten yhtäkkiä hyppäsin esteen yli, otin kapulan ja hyppäsin takaisin. Niin helppoa se olikin!

Tänään lähdimme päivälenkille Haunisten altaalle. Siellä meidän seuraan liittyi veljeni Everi. Meillä oli tosi mukava syksyinen lenkki. Vesi oli niin kylmää, ettemme edes ajatelleet mennä uimaan. Tuuli aika voimakkaasti, mutta me pidimme itsemme lämpiminä juoksentelemalla ja peuhaamalla. Maltoimme sentään jäädä poseeraamaan veden äärelle hetkeksi. 

Verijäljellä

Olemme käyneet parina edellisenä viikonloppuna verijäljellä. Meidän mukana on ollut molemmilla kerroilla Sipin sisko Kuutti.

Ensin odottelemme autossa pienen ikuisuuden, kun ihmiset käyvät metsässä tekemässä meille jokaiselle oman jäljen. Ensimmäisellä kerralla viikko sitten jäljet olivat aivan liian lyhyitä ja ihmiset myös innostuksissaan unohtivat kokonaan antaa jälkien vanheta. Lähdimme siis ihan tuoreille, liian lyhyille jäljille. Tehtävä oli tietysti hirmu helppo meille kaikille. Minä menin ensin (tietenkin, kun olen vanhin ja paras) ja löysin jäljen alun pienen etsimisen jälkeen. Sitten vaan seurasin hajua, kunnes erään puun juurella oli minun palkkani: muutama verenmakuinen nappula purkissa.

Seuraavaksi Kuutti lähti omalle jäljelleen. Se meni hienosti, vaikka se oli Kuutin ihan ensimmäinen kerta ikinä. Lopuksi Sipi pääsi jäljestämään. Ensin Sipi vähän haki tukea emännästä, koska onhan se tuore verijälki melko pelottava asia. Hyvin se kuitenkin meni, kun jälki oli niin lyhytkin.

Eilen olimme toista kertaa, tällä kertaa eri metsässä. Minä menin taas ensin ja löysin jäljen hyvin. Seurasin hajua ja menin melkein koko ajan ihan oikeassa kohdassa enkä hukannut jälkeä. Jälki oli tällä kertaa vähän vaikeampi kuin viimeksi, koska ensinnäkin se oli pidempi, toiseksi verta oli laimennettu vedellä ja kolmanneksi jälki oli saanut vanheta noin tunnin. Lopussa koitti minun palkkani, samaa verinappulaherkkua kuin viime kerralla.

Kuutin jälki meni myös hienosti, mutta kaikkein parhaiten keskittyi tällä kertaa Sipi. Hänen jäljestämisensä meni paljon paremmin kuin viimeksi, maavainulla palkalle asti nuuskutellen.

Jäljestäminen on meistä ollut tosi hauskaa, vaikka se onkin vähän sellaista veren maku suussa puuhastelua.