Aurinko paistoi tänään kirkkasti, melkein kuin olisi jo kevät. Kävimme sen ja vapaapäivän kunniaksi pitkällä retkellä saaren eteläkärjessä. Menomatkalla me riehuimme ja hötkyilimme kuin viimeistä päivää. Perillä tajusimme, että tästä tuleekin pitkä retki, kun isäntäväki viritti nuotiopaikalle tulet ja alkoi paistaa makkaraa. Onneksi mekin saimme maistaa palat, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Täytyihän meidän testata, että makkara on hyvin paistettu eikä sitä ole myrkytetty. Sipi tosin hotkaisee oman palasensa aina niin nopeasti, ettei varmasti ehdi tehdä minkäänlaista analyysiä.
Ennen kuin makkarat olivat valmiit, jouduimme tyytymään klapien järsimiseen. Sipillä oli käsittelyssä eräs hyvin sitkeä kappale, ja jonossa jo seuraava.
Minä jouduin laumanjohtajana myös vahtimaan, ettei kukaan salaa hiivi meidän taukopaikalle. Eihän sitä tiedä, mitä vieraita yhtäkkiä saattaa jostain pölähtää paikalle. Paras olla koko ajan valppaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti