Mitä isot edellä...

En muista, olenko aikaisemmin kertonut tästä asiasta, koska se on hieman yksityinen luonteeltaan, mutta kerron nyt kuitenkin. Minä olen siis aina ollut perusluonteeltani kovin hyvätapainen, huomaavainen ja siisti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Minä esimerkiksi yleensä pyydän aina lupaa käydä kakalla. Se tapahtuu seuraavalla tavalla:

1. Pysähdyn kadun varteen ja luon vetoavan katseen talutushihnan toiseen päähän.
2. Kun minut on vapautettu hihnasta kävelen ainakin viiden metrin päähän kadusta metsän puolelle.
3. Katson vielä kerran isäntään tai emäntään saadakseni luvan asioida.
4. Luvan saatuani teen kasan häveliäästi suojaisaan paikkaan.
5. Heti kun tuli valmista kävelen suoraan takaisin isännän tai emännän luo, jotta talutin voidaan kytkeä uudelleen.

Minä olen siis koko aikuisikäni toiminut melkein aina näin sivistyneesti, toisin kuin Sipi. Mutta tänä aamuna Sipi päätti myös kokeilla, miltä hyvätapaisen elämä tuntuu. Ensimmäistä kertaa elämässään Sipi toimi edellä kuvatulla sivistyneellä asioimistavalla. Hän teki muuten ihan kuten minä, mutta ei kuitenkaan malttanut olla jäämättä hetkeksi haistelemaan metsän tuoksuja tarpeidensateon jälkeen. Kyllä siitä Sipistä ehkä sittenkin vielä koira tulee.