Kiirastorstaina lähdimme pitkän päivän päätteeksi automatkalle ja päädyimme Paimioon ystäviemme Urpon ja Kärsän luokse. Perillä ihmisiä odottikin aikamoinen pääsiäisyllätys, sillä he eivät olleet aavistaneet, että Sipin juoksut ovat alkamassa! Minähän tietenkin tiesin sen jo, ja myös Sipi itse. Kylläpä Urpo ja Kärsä jaksoivatkin nuolla Sipin pissoja maasta ja nuuhkia Sipin takapäätä. Minä olin ihan coolina, mutta Sipi joutui hermostumaan pojille muutaman kerran ihan kunnolla, kun ei ahdistelusta meinannut tulla loppua. Urpo sentään ymmärsi hetken päästä, että vielä ei ole tärppipäivät, ja jätti Sipin rauhaan. Kärsä sen sijaan, nuorempana pojankoltiaisena, vinkui koko yön meidän oven takana.
Muuten matka meni oikein hyvin! Saimme nukkua emännän kanssa samassa sängyssä! Minä tietenkin tykkäsin olla lämpimässä peiton alla ja nukuin emännän vieressä, ihan kylki kyljessä peiton alla monta tuntia. Se se vasta oli elämää! (Toisena yönä tosin putosin sängystä ja se oli aika noloa, joten ei muistella sitä.)
Nyt kun Sipin juoksut ovat alkaneet, ovat hänellä edessä jännittävät ajat. Ensi viikolla saattaa tapahtua jotain yllättävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti