sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Val(k)okuvamalleina

Tänä perjantaina iltalenkillä meidän kotikadun varressa oli kolme vierasta ihmistä valokuvaamassa. Yksi oli malli, yksi ilmeisesti sen assistentti ja kolmas tietenkin valokuvaaja. Me yritimme vaivihkaa livistää kuvauspaikan ohi, mutta mallina toiminut nainen bongasi meidät ja sanoi heti valokuvaajalleen, että otetaan kuva noiden koirien kanssa. Sitten nainen kysyi isännältä, saisiko koirien kanssa ottaa kuvan. Mikäs siinä, totesi isäntä ja antoi remmit kuvattavalle. Isäntä asettui kauemmas niin, että me katsoisimme kauniisti eteenpäin. Malli poseerasi kuin olisi kävellyt ja katsoi kameraan. Me Sipin kanssa vain seisoimme kauniisti ja katsoimme isäntää. Muutaman kuvan jälkeen kuvattava antoi taluttimet takaisin isännälle ja kiitteli kovasti. Sitten me jatkoimme iltalenkkiä ja jätimme mallin, assistentin ja kuvaajan töihinsä.

Niin että jos satutte näkemään meidät esim. Saksan Voguen kannessa niin älkää liikaa ihmetelkö. Myöhemmin tulin ajatelleeksi, että meillä oli saderemmit, vaikka oli kuivaa. Se voi valokuvan kannalta olla ikävä juttu, koska saderemmeissä on heijastinkangasta, joka saattaa kuvissa korostua ikävästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti