Vappuaatto

Aurinkoista vappuaattoa! Olemme tehneet pitkän kävelylenkin Volksparkissa sekä poseeranneet kukkivan kirsikkapuun alla ja portaissa.

Huomenna on jo toukokuu ja toukokuussa selviää, onko Sipillä pentuja mahassa. Toivotaan että kaikki menee hyvin!

Hännystelijä

Sipin juoksut alkaa olla loppusuoralla ja hän saa jo kulkea ilman housuja sisällä. Meillä koirilla on hyvin herkkä hajuaisti ja tietysti ulkona uroskoirat vielä huomaavat, että Sipi tuoksuu hyvälle. Sipi itse ei enää oikein päästä ketään poikia haistelemaan takapäätä, mutta monet urokset ovat sinnikkäitä.
Eilen esimerkiksi kun olimme Jenischparkissa, yksi Urpon ja Kärsän kaksoisolento tuli meitä vastaan. Emäntä kertoi sille isännälle, että Sipillä on juoksut loppumaisillaan, mutta se isäntä sanoi ettei se haittaa. Sen koira kuulemma kestää, että sille sanotaan kovasti. Ja kyllä Sipi sanoikin aika kovasti. Sipi teki hyökkäyksiä sitä kohti ja näytti hampaitakin. Sen poikakoiran mielestä se oli vain hauskaa.
Se lähti seuraamaan meitä. Olimme jo aivan eri puolella puistoa, kun se pölähti yhtäkkiä meidän luokse ja alkoi kävellä meidän seurassa. Kiersimme puiston melkein kokonaan ympäri kolmestaan, eikä sen seisojan isäntää näkynyt missään vaikka koitimme etsiä sitä. Olimme jo lähdössä pois ja portilla emäntä mietti, mitä pitäisi tehdä, kun hännystelijä vaan kulki meidän mukana eikä halunnut millään lähteä muualle. Tarkoituksena oli livahtaa nopeasti portista aidan toiselle puolelle ja sulkea portti ennen kuin hännystelijä ehtii meidän mukaan.
Onneksi juuri vähän ennen porttia seisoja muisti että sen pitää lähteä. Ja se juoksi ison nurmikentän toiselle puolelle kauheaa vauhtia. Toivottavasti se löysi isäntänsä! Me ainakin pääsimme pois puistosta ja juoksimme äkkiä autolle.

Sipin lemmenloma

Tänä aamuna isäntä lähti Sipin kanssa jonnekin koko päiväksi. Jälkeenpäin sain kuulla, että Sipi oli ollut melkein koko päivän autossa. Isäntä oli ajanut Hollantiin, ja perillä ei oltu pysähdytty kuin tapaamaan erästä hyvin komeaa valkoistapaimenkoiraa. Se oli kookas ja pitkäturkkinen, ja sen nimi oli Torec. Koska Sipillä oli juoksuaika, ja vieläpä juuri ne tietyt, parhaimmat päivät menossa, niin siinä kävikin sitten niin kuin luonto määrää. Hollanninmatka olikin lemmenloma! Sipi ei ollut ensin meinannut antaa Torecin saada tahtoaan läpi, mutta paikalla oli ihmisiä, jotka opastivat Sipille oikean menettelytavan. Koko toimitus kesti tutustumisineen kaikkineen vain reilun tunnin, eikä se sitten ollutkaan Sipille niin suuri järkytys kuin aluksi näytti. Illalla kotiin palattuaan sekä Sipi että isäntä olivat varsin uupuneita, sekä pitkästä ajomatkasta että uudesta kokemuksesta. Sipi kyllä kertoi minulle hyvin yksityiskohtaisesti kaiken mitä hänen lyhyellä lemmenlomallaan oli tapahtunut, mutta en voi kertoa sitä tässä, sillä blogiani lukevat myös eräät nokkelat pennut, ja sellaiset jutut sopivat vain aikuisille koirille.

Blankenesen lenkki

Tänään kävimme taas Blankenessä, kun siellä on hyvät lenkkimaastot ja maisemat.

Rannalla pääsimme riehumaan ja pidimme niin kovaa meteliä, että meitä katsottiin pitkään. Näimme myös pienen valkkaripennun, joka räkytti meille taukoamatta. 

Kävimme tietysti uimassa, kun oli tilaisuus. 

Uponnut vene on nähtävyys, mutta emme joutaneet katsella sitä kun meidän piti riehua niin kovasti. 

Rannalla oli tavallista rauhallisempaa, mikä johtui varmaankin siitä että oli aika tuulinen sää. 

Rannalta pitää nousta takaisin lenkkipolulle lukemattomia portaita pitkin. 

Ja niiden jälkeen on vielä pieni pätkä polkua. 

Tämän "urbaanin kulttuurimaiseman" edustalla meidän piti poseerata, vaikka emme olisi yhtään halunneet. 

Puistossa ei ollut muita ja saimme sen kokonaan itsellemme.

Minä yllytin Sipin kunnon painimatsiin. 

Viimeiset portaat ennen kuin pääsimme autolle. Näyttää kuin olisimme maaseudulla emmekä Hampurin suurkaupungissa.