Eilen meillä oli kamalan pitkä päivä yksin kotona. Isäntä on ollut jo monta monta päivää reissussa eikä sitä ole näkynyt ollenkaan, ja eilen emäntäkin lähti aamulla toiseen kaupunkiin.
Me aavistimme jo aamulla, että tästä tulee vähän erilainen päivä, kun kävimme aamulenkillä jo ennen kuutta. Yleensä käymme vasta seitsemän jälkeen ulkona.
Sitten emäntä lähtikin jonnekin eikä sitä näkynyt koko päivänä. Onneksi meitä tuli eräs ukko käyttämään ulkona iltapäivällä, jottei meidän tarvinnut pidättää tarpeitamme iltaan asti.
Oli jo pimeä ja meidän vatsoja alkoi kurnia. Ei näkynyt ketään kotona. Meillä on täällä kyllä ihan hyvät oltavat, on lämmin, pehmeät pedit ja raikasta vettä, ja kun pääsimme vielä käymään ulkonakin niin ei meillä sinänsä mitään hätää ollut. Olisi vaan kiva ollut päästä ulkoilemaan kunnolla, tutkia metsäreittejä ja sen jälkeen saada jotain palanpainiketta.
Vasta illalla puoli kahdeksan maissa emäntä tuli takaisin kotiin. Menimme heti ulos pienelle metsälenkille ja saimme purkaa energiaa vähän. Kotona saimme ruuan. Eipä tarvinnut minunkaan nirsoilla, kun oli jo kova nälkä.
Illalla olisimme halunneet vielä leikkiä ja pelata jotain, mutta emäntä oli ihan väsynyt eikä jaksanut seurustella meidän kanssa. Meille tehtiin kyllä etsintärata ja se oli ihan kivaa.
Tämä oli toinen kerta, kun jouduimme odottamaan näin pitkään. Aikaisemmin tällaista on tapahtunut muistini mukaan vain kerran, ja siitäkin on jo aikaa.
Tänään on onneksi ollut ihan tavallinen päivä, olemme päässeet ulos jo kolme kertaa ja vielä iltalenkki odottaa parin tunnin päästä. Kuulemma jotain muutakin hauskaa tapahtuu vielä tänään. Ehkäpä isäntä tulee kotiin..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti