Lonkkakuvauksissa

Eilen tapahtui outoja asioita. Ensinnäkin koin elämäni suurimman pettymyksen, kun en saanut päiväruokaa lenkin jälkeen. Sipi söi hyvällä ruokahalulla, mutta minun kuppini oli tyhjä! Minulla meinasi mennä kuppi nurin. 

No sitten emäntä lähti minun kanssani autolla ajamaan ja matkan määränpää oli Espoossa. Siellä tapasin sisaruksiani ja puolisisaruksiani sekä kasvattajani Tiinan. Ensin minun silmiin laitettiin outoja tippoja ja näköni muuttui hieman omituiseksi. Sen jälkeen joku täti katsoi silmiini kirkkalla lampulla ja sanoi jotain, että hyvältä näyttää. 

Samaan syssyyn peppuuni pistettiin piikki ja kotvan kuluttua minua alkoi väsyttää armottomasti. En pystynyt enää edes seisomaan paikallani vaan minun oli pakko mennä maahan makaamaan. Kuulin etäisesti, että emäntä oli siinä lähellä koko ajan ja muitakin ihmisiä ja koiria oli paikalla. 

Sitten minut kannettiin kuvaushuoneeseen, jossa minua väänneltiin ja käänneltiin ja otettiin kuvia. Se tuntui oudolle, mutta ei sattunut.

Lopulta sain toisen piikin peppuun ja aloin voimaan paremmin. Kävelin itse autolle, vaikka se tuntuikin tassuissa hiukan huteralle. Autossa sain päälleni Villa-tädin vanhan toppatakin, ettei minulle tulisi kylmä. 

Ajoimme kotiin ja siellä jatkoin nukkumista omassa pedissä. Sipi oli aivan innoissaan kun minä palasin kotiin, mutta minä en jaksanut yhtään mitään. Isäntä laittoi sinisen fleece-huovan päälleni ja nukuin sen alla aamuun asti. 

Tänään olen voinut ihan normaalisti.

Kuulemma viralliset tuloksetkin tulivat jo: lonkat ovat B-A ja kyynärät 0. Silmätkin ovat puhtaat. Minähän en noista mitään ymmärrä enkä välitä, mutta kasvattajalle ne ovat tärkeitä kirjamia. 

Retkellä Kemiönsaaren Ekniemessä

Kemiönsaaren Ekniemeen on avattu uusi retkeilyreitti, jota päätin lähteä katsomaan. Otin mukaani Nipsun ja Kumun, mutta Sipi jäi tällä kertaa kotiin. 

Emäntä oli lukenut netistä, että reitillä on paljon portaita, ja sen takia oli parempi että Sipi ei tullut mukaan. Tällaiset portaat eivät tee hyvää hänen selälleen. 

Reitti oli ihan uusi, kuten näkee näistäkin portaista. Myös laavu ja näkötorni olivat aivan tuliterät.

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. 

Kumun kanssa meillä oli erittäin villit ja äänekkäät leikit. Emme voineet jättää toisiamme rauhaan hetkeksikään. Aivan ihanaa kun on tuollainen kaveri, joka on samalla energiatasolla liikkeellä. 

Nipsu ei halunnut riehua, mutta hän suostui tulemaan kanssani samaan valokuvaan kivipaasin eteen, kunhan välillämme oli noin 1,5 metrin hajurako.

Kukkulan huipulla oli näin hienot maisemat! Täältä kuulemma voi nähdä melkein Turkuun saakka. Minä näin vain makkaranpaistajat laavulla. 

Loppumatkasta minunkin oli pakko rauhoittua ja pysähtyä miettimään elämän suuria asioita. Mietin esimerkiksi, että elämässä taitaa olla kyse siitä, että nauttii jokaisesta päivästä ja kerää ympärilleen kavereita, joiden kanssa on mukava viettää aikaa. 

Vielä viimeiset riehakkaat halit, ennen kuin hyppäsimme omiin autoihimme ja ajoimme kotiin. Nähdään taas ensi kerralla, Kumu!

Syyspäiviä

Syksy on mennyt vauhdilla, viikot vaan hurahtaa ohi. Tässä joitakin syyskuvia. 

Menin isäntää vastaan Karjaan rautatieasemalle. Siellä hurmasin monia ihmisiä ja annoin niiden silittää pehmeää turkkiani.

On ollut aurinkoisia iltapäiviä, ja olemme ulkoilleet auringonlaskussa.

Olen myös nukkunut paljon, koska tarvitsen paljon lepoa. Laitan tassut nippuun ja nukahdan syvään uneen omassa pedissäni. 

Välillä on ollut myös synkkää. Kävimme ulkoilemassa Ramsholmenissa ja Sipi halusi vanhasta tottumuksesta ehdottomasti kahlaamaan, vaikka ei se vesi enää niin lämmintä ole. 

Eräänä iltana menimme Karjaalle ratavallille iltakävelylle. Kävelimme Billnäsiin ja takaisin. Kiva mennä välillä eri reittejä, eikä aina näitä samoja kotikatuja.