Nukka 4 vuotta

Eilen oli minun 4-vuotissyntymäpäiväni! Aamusta alkaen isäntäväki huolehti, etten vaan unohda että tänään on minun päiväni. En saanut lahjoja enkä edes mitään erityistä herkkua, mutta monta halia ja rapsutusta. 

Päätimme juhlistaa synttäreitä lauantaina ihanalla metsäretkellä. Menimme Lohjalle Karnaistenkorven luontopolulle. Isäntäväkeä vähän huoletti, jaksaako Sipi näin pitkän lenkin, mutta ihan hyvin se meni.

Karnaistenkorvessa on tosi vanhaa metsää ja joka paikka on sammaleen peitossa. Monet polut on päällystetty pitkospuilla, joten oli helppo kävellä. Tassut olisivat pysyneet kuivina, jollemme olisi käyneet joka purossa ja ojassa kahlaamassa. 

Koska olen nyt 4-vuotias eli aikuisempi ja viisaampi, ja koska luontopolulla ei ollut juuri muita kulkijoita, sain olla vapaana aika pitkään. Käyttäydyin aivan hienosti. En huidellut missään kaukana enkä häippässyt kertaakaan omille teilleni. 

Reitin alkupäässä on hieno laavu ja laituri. Isäntä kävi tässä jopa uimassa! Me tyydyimme kastelemaan tassut ja juomaan vettä rannasta. 

Tämä oli todella kiva reitti ja varmasti tulemme tänne uudestaan. 

Kaksi eläinlääkärikäyntiä

Olen viime viikkojen aikana käynyt kaksi kertaa eläinlääkärissä. Ensin menin rokotuksille, koska edellisestä kerrasta on nyt kulunut kolme vuotta. Emäntä oikein kehuskeli, miten terve olen ollut kun en ole kolmeen vuoteen joutunut käymään kertaakaan edes tutkittavana.
Rokotusten lisäksi kävin punnituksella, painan nyt 28,6 kiloa eli ihan sopivasti.

Minullahan oli juoksut juuri parhaimmillaan, joten minulle kävi pieni vahinko vastaanotolla. Siellä oli niin paljon hyviä hajuja, että minun oli aivan pakko lirauttaa lattialle myös omia ihania tuoksujani. Sain kyllä huutia siitä tempusta ja eläinlääkäri joutui siivoamaan heti, ettei hajut pinty. En silti ole pahoillani jos totta puhutaan. 

Seuraavalla viikolla minun silmän alle nousi pieni patti. Se oli sellaisessa paikassa, että emäntä huolestui ja alkoi tutkia asiaa internetistä ja laittoi kuvia kasvattajallekin. Esille nousi epäilys hammasjuuripaiseesta. Se on kivulias vaiva joka pitäisi hoidattaa mahdollisimman nopeasti. Emäntä soitteli hammaslääkäriklinikallekin, mutta siellä oli niin pitkät hoitojonot (tammikuulle asti!), joten hän päätti viedä minut ensin tavalliselle eläinlääkärille. Päädyin siis samaan paikkaan kuin viime viikolla. Onneksi se pissaepisodi oli jo unohdettu.

Eläinlääkäri tutki pattiani, mutta ei keksinyt mikä siinä voisi olla vikana. Hampaita on tosi hankala tutkia, vaikka olenkin kiltti, joten minut päätettiin rauhoittaa tutkimuksen ajaksi. Sain peppuun piikin ja hetken päästä minua alkoikin nukuttaa. 

Kun olin aivan rento, eläinlääkäri pääsi tutkimaan suutani paremmin. Aivan ensimmäiseksi poskesta löytyi kiinnittynyt punkki, joka eli vielä. 

Seuraavaksi tutkittiin hampaita ja ikeniä ja poskea sisäpuolelta. Mitään ei löytynyt - kaikki näytti aivan normaalille. 
Eli minusta ei löytynyt mitään muuta kuin kiinnittynyt punkki. Eläinlääkäri selitti, että punkki oli ollut kasvojen lihaksien välissä piilossa, mutta kun minut rauhoitettiin ja kasvot rentoutuivat, se tuli näkyville.

Pian sain heräämispiikin ja virkosin taas. Pääsimme lähtemään kotiin ja koko homma oli ohi vajaassa tunnissa. Kyllä emäntä oli iloinen että selvittiin näin vähällä, vaikka maksettavaa tulikin 189 euroa kiinnittyneen punkin irrottamisesta. 

Syyslomareissu pohjoiseen

Lauantaina lähdimme tosi pitkälle matkalle. Automatka kesti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Lopulta olimme perillä mökillä Kuusamossa. Tämä oli tuttu mökki, jossa vierailimme myös kaksi vuotta sitten. Silloin olin aika nuori vielä   ̶  nyt olen paljon kokeneempi.

Sunnuntaina kävimme ensin pienellä aamukävelyllä. Sipi oli lumoutunut kauniista tunturimaisemasta. 

Sitten minä lähdin isäntäväen kanssa kiertämään Pienen Karhunkierroksen. Sipi jäi mökkiin lepäämään, koska ei hän olisi millään jaksanut näin pitkää ja vaativaa reittiä. Sitä paitsi Sipi on jo käynyt tämän reitin, niin hänen ei enää tarvitse. Minä sen sijaan olin valmiina seikkailuun! 

Reitin alussa on pitkä riippusilta, mutta se nyt ei ollut minulle mikään jännittävä juttu. Menin tästä kuin vanha tekijä. 

Reitin varrella on upeita maisemia koko ajan. Minä en enää jaksanut hämmästellä niitä niin paljon, kun niitä tuli jatkuvasti. 

Tässäkin tällainen hieno näköalapaikka. 

Taukopaikoilla on hyvä ottaa kunnon levot. Minä nukuin tässä Siilastuvan edustalla pienet torkut kosken pauhatessa taustalla. 

Minusta oli niin hauskaa kävellä tämä reitti! Varmasti tulen uudestaankin, jos saan tilaisuuden. 

Seuraavana päivänä kävin emännän kanssa Suolammen laavulla, joka on ison Karhunkierroksen varrella, mutta aika lähellä meidän mökkiä. Reitti oli tosi vaativa, hirveää ylämäkeä ja jyrkkiä portaita. Huipulla on tällainen lampi, jonka rannassa on mukava laavu. Sää oli tosi tuulinen ja kylmä, joten emme pitäneet pitkää taukoa. Ja toden totta, yön aikana oli satanut lunta! Täällä ylhäällä lunta oli aika paljonkin.

Tuolla alhaalla näkyy meidän mökki. 

Mökin terassilta oli hyvä bongailla poroja. Minä en voi sietää niitä! 

Iltalenkillä taivaalla loisti kirkkaat revontulet! Jos katsotte tarkkaan, voitte nähdä minut tuossa kuvan etualalla. En ollut koskaan nähnyt näin paljon revontulia - koko taivas oli täynnä niitä. 

Yhtenä päivänä vein isäntäväen Rukalle iltapäiväkävelylle. Menimme Pyhän Jyssäys -nimisen reitin. Sieltä oli huikeat näköalat ja aurinko oli juuri laskemassa. 

Perjantai oli meidän viimeinen päivä mökillä. Lähdimme käymään Oulangan kansallispuistossa vähän kauempana. Isäntä johdatti meidät Rytikönkään reissu -nimiselle polulle. Ilma oli lämmin ja lähes kaikki lumet olivat sulaneet. 

Kävimme myös kurkkaamassa Kiutakönkäällä. Siellä on upea koski, jota ihmiset ihastelivat pitkän tovin. 

Sen jälkeen menimme vihdoin laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja tietysti minäkin sain oman osuuteni. Ensin piti kuitenkin tehdä isännälle temppu.

Seuraavana päivänä koitti kotiinlähtö. Ajoimme ensin Kemijärvelle. 

Siellä pidimme tauon ja kävimme Ämmänvaaran luontopolulla. 

Maisemat olivat huikeat. Saatoimme nähdä Kemijärven keskustaan saakka. 

Illalla kävimme Rovaniemellä vähän käppäilemässä. Hurmasimme opiskelijajoukon ja ihastelimme Jätkänkynttilää. Saimme iltaruuat vielä ennen yöjunaan nousua.

Junassa oli tiivis tunnelma, koska emäntäkin nukkui tässä meidän pedissä. Minusta oli vain ihanaa nukkua näin lähellä Sipiä. Voisinpa aina olla Sipin kyljessä.