Sunnuntaina emäntä otti minut auton kyytiin ja ajoi Skåldön lossilla yli Skärlandetin saarelle. Me menimme kahdestaan Kopparön luontopolulle. Olen ollut siellä ennenkin, mutta kesällä sinne ei viitsi enää mennä kun siellä on niin hirveästi punkkeja. Nyt oli pakkasta ja raikasta, ei punkkeja lainkaan!
Parkkipaikalla ei ollut yhtään muita autoja eikä reitin varrellakaan näkynyt ketään. Vasta ihan lopussa, kun olimme tulossa jo takasinpäin, näimme kaksi muuta ihmistä. Koska reitillä ei ollut muita, sain harjoitella vapaana kulkemista. Se oli tosi ihanaa, en melkein meinannut uskoa sitä todeksi! En mennyt pitkiä pätkiä vapaana, mutta se tuntui silti suurelta luottamuksenosoitukselta.
Reitillä oli paljon erilaisia mielenkiintoisia hajuja, enimmäkseen peurojen tuoksuja. Näin myös yhden puolikkaan supikoiran; sillä oli vain häntä ja takajalat tallella. Joku oli syönyt loput, ja tässä kohtaa emäntää alkoikin vähän jännittää että olimme siellä aivan yksin. Mitä jos joku haluaisi syödä meidätkin!
Kun tulimme rantaan, pidimme pienen evästauon taukotuvassa. Minäkin istuin mielelläni tuulensuojassa, koska mereltä kävi aika kylmä puhuri.
Jatkoimme matkaa ja yhtäkkiä emäntä näki vähän matkan päästä rannasta ison kiven, jolla istui kaksi merikotkaa. Se oli aikamoinen näky, minäkin vähän ihmettelin niitä. Ne huomasivat että me tuijotimme niitä ja lähtivät lentoon. Huh miten isoja ne olivat!
Retki oli oikein onnistunut ja ehdimme hyvin takaisin ennen pimeää. Päivät pitenevät nyt vauhdilla ja se on kivaa kun ehditään paremmin ulkoilemaan valoisalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti