Sadepäivä Paimiossa

Juuri kun olimme toipumassa Joensuun-reissusta, lähdimme uudestaan matkaan!

Ajoimme Paimioon, jossa Urpo ja Kärsä ottivat meidät vastaan. Ilma oli sateinen, joten olimme sisällä melkein koko päivän. Ihmisillä oli joku valokuvien järjestelyprojekti, ja me koirat lepäilimme ja vahdimme pikkupoikaa joka ei meinannut jaksaa olla paikoillaan. 

Iltapäivällä valokuvat oli järjestelty ja sadekin lakkasi, joten lähdimme metsäkävelylle. 

Tämä mäntymetsä on ihanan satumainen. Teimme ihan hyvän reilun tunnin pituisen lenkin ja Sipikin jaksoi hienosti. Lenkin jälkeen menimme vielä syömään ja palautumaan ja sitten lähdimme takaisin kotiin. Kesä on kivaa aikaa kun on paljon ohjelmaa. 

Kesäreissu Itä-Suomeen

Perjantaina meidät pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti Itä-Suomea. Pitkän ajomatkan jälkeen tulimme perille Joensuuhun. Siellä menimme hotelliin ensin vähän lepäämään ja sitten kävimme tutustumassa kaupunkiin. 

Joensuussa oli paljon vettä ja sehän on aina mukavaa. Emme kuitenkaan käyneet uimassa tässä, koska joessa oli kova virtaus. Eräässä toisessa kohdassa kävimme kyllä kastelemassa tassut ja maistamassa, miltä Pielisjoen vesi maistuu. (Hyvältä.) 

Hotellissa oli hyvin huomioitu koiravieraat. Saimme oman lahjakassin, jossa oli kaksi pussillista herkkuja, pieni vinkulelu sekä kakkapusseja. Sipi ihastui vinkuleluun ja piti sitä koko ajan itsellään. Yöksi se jouduttiin laittamaan piiloon, ettei se olisi vahingossa vingahtanut, jos joku vaikka olisi kääntänyt kylkeä vinkulelun päälle. 

Yleisarvosanaksi tästä reissusta annan ysin. Matka oli hiukan liian pitkä, mutta muuten reissu oli onnistunut. Viihdyin hotellissa, sänky oli pehmeä, ulkoilumahdollisuudet hotellin läheisyydessä olivat erittäin hyvät ja sääkin oli muuten hyvä, lukuunottamatta muutamaa rankkasadekuuroa. Onneksi olimme niiden sattuessa sisällä. 

Tämä reissu olisi saanut kestää pidempääkin, mutta tällä kertaa viivyimme vain kaksi yötä. 

Synttäripiknik Hangossa

Isännän synttärien kunniaksi menimme Hankoon nauttimaan ilta-auringosta ja merenrannasta. 
Meille ei ollut eväitä mukana, joten metsästimme kivenkoloista mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Tiineyden takia minulla on hirvittävä nälkä koko ajan ja voisin syödä vaikka hevosen. 

Isäntäväki itse söi herkullisen näköiset Subwayn leivät.

Täällä olimme myös vuosi sitten juhlistamassa isäntää. Tällä kertaa oli vähän vähemmän juhlallista, mutta minun mielestäni paljon kivempaa. 

Retkipäivä Urpon ja Kärsän kanssa

Maanantai alkoi sateisesti, mutta ei se haitannut mitään kun saimme vieraiksi Urpon ja Kärsän! Ensin pitelimme sadetta vähän aikaa sisällä ja ihmiset söivät lounasta. Sipi vei kaikki lelut turvaan, etteivät Urpo ja Kärsä ottaisi niitä. Sitten lähdimme metsäretkelle Västerbyhyn. 

Menimme eri reittiä kuin yleensä. Tällä kertaa valitsimme minun ja emännän juoksureitin, joka menee hiihtokeskukselta Davatorpin majalle ja sieltä Storträsketin laavulle. Laavulla ihmiset söivät eväitä, mutta taas kerran oli unohdettu ottaa koirille mitään syötävää. Harmittaa, että aina käy näin. 

Sade oli lakannut, mutta maasto oli silti märkää ja meidän turkit kastuivat. Se ei minua haitannut.

Kun tulimme takaisin kotiin, oli Sipi käynyt isännän kanssa pienemmällä lenkillä. Kärsä ja minä olimme aika poikki, joten kävimme samalle pedille vierekkäin nukkumaan. Urpo tajusi mennä muualle, koska emme olisi mitenkään mahtuneet tähän kolmestaan. Sipi piti huolen siitä, ettei kukaan tullut hänen viereensä. 

Retkipäivät ovat parhaita! 

Retkellä merenrannassa

Viikonloppuna teimme ihanan kesäretken merenrantaan Dagmarin puistoon ja Källvikeniin. Ilmassa oli alkukesän tuntua. Oli niin lämmin, että Sipi ja minä kävimme meressä kahlailemassa niin syvällä, että mahakarvatkin kastuivat. Ihmisiä ei rannalla vielä näkynyt, ehkä merivesi oli heille liian kylmää. 

Kävelimme Vitsandiin asti ja Sipikin jaksoi aivan hienosti. Perillä ihmiset söivät eväitä ja nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta. Minä ja Sipi kahlailimme rannassa ja hörpimme merivettä. Katselimme ohiajavia moottoriveneitä ja uiskentelevia vesilintuja. 

Valoisat kesäillat

Olen nauttinut valoisista kesäilloista rauhallisilla iltakävelyillä. Enää ei tarvitse laittaa heijastimia päälle, vaikka mentäisiin myöhään iltalenkille. Pelloilla ei näy enää jäniksiä eikä juuri peurojakaan, kun vilja on kasvanut niin korkeaksi.

Koiranputket kasvavat hurjaa vauhtia, melkein yhtä nopeasti kuin minun vatsassa olevat pennut.

Maasta löytyi tällainen "Best Friend"-lappu ja aloin miettimään, kuka on minun paras ystäväni. Se on tietysti Sipi. Kakkossijan jakavat Urpo ja Kärsä.

Tiineyteni etenee hyvin ja minun ei tee mieli riehua niin paljon enää. Metsälenkillä ehdin nuuhkia ilmaa ja katsella kaukaisuuteen haaveilevasti.

Salaisuuteni on paljastunut

Minulla on ollut jonkun aikaa pieni salaisuus. Se on seurausta siitä kun kävin treffeillä Knutin kanssa kolme kertaa. Sisälläni kasvaa pieniä pentuja! 

Sipi on tietysti tiennyt tämän jo pitkään. Jostain syystä minä en onnistu pitämään häneltä mitään salassa, hän aina keksii kaiken. Mutta isäntäväki ei tiennyt tästä mitään! 

Olen ollut vähän rauhallisempi viime päivinä, lepään mielelläni enkä riehu enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aamuisin en enää huuda kun aamupalatarjoilu on hidasta, vaan odottelen rauhallisena että joku ehtii tulla antamaan ruuan. Muutenkin kaipaan rauhallista elämäntyyliä ja lepoa.

Tällä viikolla emäntä vei minut eläinlääkäriin ultraan. Siellä minut pistettiin selälleen makaamaan ja minun vatsani päältä ajettiin karvat pois. Se kutitti aika paljon ja yritin rimpuilla, mutta ei se mitään auttanut. Sitten eläinlääkäri alkoi tutkimaan vatsaani. Siellä näkyi ehkä kolme pentua kummallakin puolella. Tosin näin aikaisessa vaiheessa on mahdollista että joku pentu imeytyy pois, ja toisaalta on mahdollista että joku on vielä piilossa. Muutama siellä kuitenkin on. 

Menimme iltakävelylle Vitsjölle sulattelemaan asioita. Tämähän tarkoittaa sitä, että olen koko kesän pentulassa enkä voi olla Sipin kanssa. Niinpä koitamme nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja tehdä kivoja asioita. 

Kyllä minun sitten kuitenkin piti vetäytyä omaan rauhaan ja miettiä asioita itsekseni.

Pennuusajan maisemissa

Sunnuntaina lähdin emännän kanssa käymään pennuusajan maisemissani Kullaanvuorella. Mukana retkellä olivat Urpo ja Kärsä. 

Minä kävelin näitä polkuja kun olin niin pieni, että minua piti välillä kantaa koska lenkki olisi ollut muuten liian pitkä. Villa ja Sipi ovat menneet nämä reitit satoja kertoja ja tuntisivat kaikki risteykset kuin omat taskunsa. Harmi että Sipi ei päässyt mukaan tällä kertaa. 

Laavulla pysähdyimme pitämään taukoa, mutta kenelläkään ei ollut eväitä mukana. 

Jatkoimme matkaa ja kiersimme yhden pienen lisälenkin jonka emäntä osasi vielä. Lopuksi menimme kalliolähteelle, josta saimme juoda raikasta vettä. Olikin jo kova jano. 

Retken jälkeen kävin vielä Urpon ja Kärsän luona vähän lepäämässä ennen kuin jatkoimme matkaa kotiin. Menin auton takakonttiin ja sain päähäni hienon lippiksen. 

Uuden risteilijän tarkastus

Kävin viikonloppuna reissussa taas. Sipi jäi kotiin isännän kanssa kun emäntä otti minut kyytiin ja ajoi Turkuun. Turussa seuraan liittyi Nipsu emäntineen. Kävimme Raisionlahdella Timalipolulla ja näimme uuden melkein valmiin risteilijän satamassa. Se oli aivan valtavan iso, mutta tässä kuvassa se näyttää ihan tavalliselta risteilijältä  ̶̶  sellaiselta jolla olen itsekin matkustanut kun kävin Ruotsissa. 

Nipsun kanssa on hauskaa, vaikka hän ei olekaan kauhean kiinnostunut minun seurastani. Meillä on silti mukavaa. Tutkimme rantaa ja luontoa yhdessä.

Samalla lenkillä kävimme Kukonpäässä ihailemassa parempia merimaisemia. Tietysti meistä otettiin kuva.

Aurinkoinen päivä Ruissalossa

Pääsimme taas retkelle! Isäntäväki vei meidät tällä kertaa Turkuun. 
Ensin lepäsimme automatkan jälkeen vähän aikaa, kun ihmiset kävi katsomassa jotain taidenäyttelyä. Sitten lähdimme joukolla Ruissaloon. Menimme autolla aivan Ruissalon eteläkärkeen ja kävelimme sieltä ihan rantaan asti. Kalliolla oli kiva juosta ja hörppiä vettä rannasta. 

Minä heti alkuun menin liian lähelle reunaa ja liu'uin liukasta kalliota pitkin suoraan veteen. Ei se haitannut, kesätuuli kuivasi märän turkkini nopeasti. 

Sipiäkin piristi tämä reissu. Oli niin kivaa vaan olla ja nauttia lämpimästä auringosta. Nämähän ovat Sipille tuttuja paikkoja pennuusajoilta.

Rannalla uiskenteli myös joutsenia, jotka olivat todella epäilyttäviä. Me pidimme niitä silmällä koko ajan ja pidimme huolen siitä, etteivät ne tule liian lähelle meitä. Kyllä ne onneksi tajusivat pysyä riittävän etäällä. Harva nimittäin uskoo, miten rohkea ja peloton Sipi on, hän ei pelkää mitään. Ei edes joutsenia.

Isäntä vei meidät veden äärelle kastautumaan ja vilvoittelemaan. Se oli ihanaa. Merivesi oli aika kylmää ja hiukan suolaistakin. Ei kuitenkaan niin suolaista kuin Göteborgissa, mutta selvästi eri makuista kuin meidän kotiseudulla. 

Hauska ja mukava päivä tutuilla seuduilla!